Puistoelämää

Olen jo aiemminkin viitannut ohimennen leikkipuistokulttuuriin. Mutta nyt pieni ilkimys minussa haluaa piikitellä täkäläisiä vielä enemmän.

Ensinnäkin. Pukeutuminen puistoon. Oheisessa kuvassa näette kaksostytöillä säänmukaisen varustuksen leikkipuistoon. Huomautan, että auringosta huolimatta oli tosi kylmä -vesi oli jäätynyt liukumäkeen- ja ajoittain tuulinen sää. Leikkikentän pohjustuksena oleva hake oli edellisen päivän sateista kosteaa ja lehdet maassa puolimätiä. 

Samana päivänä puistossa oli myös pieni neiti tikkitakissa, kiiltonahkakengissä ja farkuissa, pipo oli kyllä hyvin korvilla. Tyttö oli ilmeisimmin isoäidin kanssa, joka oli luultavasti pukeutunut jo valmiiksi illan menoja varten. Nainen katsoi Niiloa ja aloitti keskustelun: "Is this Jack?" 

"No..." "What's his name?" "Niilo" "Nil.. what?" "Niilo. It's a Finnish name." "Oh, really? -- And looks like he's got his little Finnish hat on."

"Yes, how perceptive of you. It's a part of our Finnish national costume in which we like to dress ourselves when we do the clog dance." No, jätin viimeisen kommentin lisäämättä, sillä tätihän vain yritti olla ystävällinen, hieman alentuvaan sävyyn tosin. Mutta mitäpä voisi odottaakaan; yhtä tarkkanäköisenä minäkin voin hänestä arvioida että suurimpina saavutuksina mainitaan avioliitto menestyvän miehen kanssa ja pitkän linjan vapaaehtoistyö "Save Tibetans, they're so cute" -ryhmittymän toiminnassa. Seuraavaksi tilaan Suomen kodistamme Kaisa-serkun Equadorista tuoman villapuseron, se menee varmasti norjalaisesta, ja sehän onkin jo sama asia kuin suomalainen. 

Toiseksi. Leikkipuisto ja syöminen. Koulun välitunnilla lapset kirmaavat koulun pihalla olevissa leikkitelineissä pienet eväspussukat käsissään, ja ehkä se sitten on jotenkin heidän koulupäivänsä sujumisen kannalta ymmärrettävää -ehkä? Vaikkakin eväspussukoiden sisältöä voidaan kritisoida; suolakalat, bretzelit (suolarinkelit), juustonaksut ja M&M's eivät kuulu täälläkään viralliseen ruokaympyrään, mutta epäviralliseen kylläkin. Hölmöintä mielestäni on kuitenkin se, että leikkipuistoissa alle kaksivuotiaatkin istahtavat puoli tuntia kirmattuaan syömään samankaltaisia eväitä. Ja se ilmeisesti on lounas. Niilo tietysti pyörii kärppänä ympärillä, ja vaikka sanon että menemme juuri kotiin syömään, on siinä vaiheessa paha kieltää kun joku ystävällinen nanny tarjoaa myös norkoavalle Niilolle suolarinkeleitä. Siis todellakin niitä sellaisia "coctailnaposteltaviksi" luokiteltavia turhuuksia. 

Vähintäänkin kummallista oli sekin, kun eräs nanny tuli 8 kk ikäisen pojan kanssa puistoon, laittoi maahan (lähes nollakelillä) ohuen peiton päälle istumaan vaatekerrassa, joka minun melestäni oli lähinnä sisätarkoituksiin. Siinäpä poika sitten istui yksin puoli tuntia. Se oli puistossa! Ja sitten nanny alkoi sekoittelemaan purkeissa jotain pöperöä, ja napisi minulle, että on tosi hankalaa että "he" (=vanhemmat?) haluavat, että hän syöttää pojan puistossa, se on tosi hankalaa. Kysyin että miksi, nanny vastasi huonolla englannillaan, että ei hän tiedä, ehkä he vaan eivät halua että vauva on päivällä kotona, koska he itse ovat.... hmm. Ja lapsi haluttiin, koska...?