Sekalaisia juttuja

 Voisi luulla, että hiukan vaille 3-vuotias poika olisi jotenkin yksitotista keskusteluseuraa, mutta Niilohan puhuu ihan meidän aikuisten tyyliin...! Vähän niinkuin meillä jo lentäväksi lauseeksi muodostunut Annin (tuolloin 2v ?) vastaus "Mitä sinulle kuuluu?" -kysymykseen: "Kotimaista".

Meillä ehkä komennetaan aika paljon, päätellen siitä miten paljon Niilo testaa sitä muihin. Tyypillistä on, että Niilo ohjeistaa meitä ruokapöydässä: "Otapa myös vähän perunaa välillä, äiti"  ja "Juopa isi maitoa". Sofistikoituneempi yritys kokeilla määräävää roolia koettiin eilen, istuimme autossa matkalla lääkäristä kotiin. Niilo aloitti keskustelun: "Mihin me mennään?" "Kotiin syömään lounasta." Mietintätauko. Niilo jälleen: "Mitäs tosta on sanottu?" "Mistä tosta?" "Tosta sanomisesta." "Mistä sanomisesta?" "Tosta syömisestä-sanomisesta." "No mitäs siitä sitten on sanottu?" "No että... ei saa syödä." Vähän lattea loppu hyvin alkaneelle jutulle.

Eilinen lääkärissäkäynti liittyi siihen, että Liljalla on korvatulehdus. Se ei ole muuten kiva juttu, mutta antaa meille huonosti nukkuneille vanhemmille jotain toivoa siitä, että tämä nykyinen meno voi ehkä muuttua vielä. Liljan unet ovat tänne muuton jälkeen olleet koko ajan huonommat kuin ennen, syitäkin varmaan on ollut; aluksi jetlagia, flunssaa, sitten hampaita ja tikapuuhermoston pakottava 

tarve ryömiä silloinkin kun korkeammat aivotoiminnat ovat unessa. Kuluneet 1,5 viikkoa ovat lisäksi olleet aivan omaa luokkaansa. Voin kuitenkin todeta, että on hieno taito osata nukahtaa parissa minuutissa, kun kerran joutuu toistuvasti heräämään 20 min välein, tai viimeistään 45 min päästä. Se on melkoista jumppaa yökaudet, kun sieltä lattianrajassa olevalta patjalta kampeaa itsensä ylös, ottaa pari ristiaskelta ja hypyn ohi narskuvien lattialautojen ja sitten huojuu hetken pinnasängyn vieressä palatakseen samoin tanssiaskelin takaisin. Ja kun ruho valahtaa voihkaisevalle patjalle, kuuluu pinnasängystä jo seuraavan kitinän alku. Kun lisäksi päiväuniaikaan kipittelen alakerrasta yläkertaan useita kertoja edestakaisin taputtelemaan pepulle, on mielestäni sanomatta selvää että tämänkaltaiseen urheilijanelämäntyyliin kuuluu olennaisena osana päivittäiset browniet.

Kerronpa nyt vielä pari detaljia perheemme uusimmasta jäsenestä, Imurista. Tälläisenä amerikkalaiset haluavat sen: Kaikki raskas on haluttu koota varren ympärille, joka seisoo jättimäisen suuttimen päällä. Äärimmäisen raskas liikuteltava, epäkäytännöllinen pienissä nurkissa ja pitää hirvittävää meteliä, pelkän äänen perusteella voisi luulla että se rouhii parkettia silpuksi. Eli tällä vekottimella emme pääse pitkälle yrittäessämme poistaa Niilon imurikammoa, mutta niin päin homma voi toimia, että eurooppalaistyyppinen imuri voi olla ihan lälly tämän kokemuksen jälkeen.