"Kotimaan" matkailua

Kylläpä taas on kulunut aikaa viimeisistä kirjoituksista. Minulle varmaan tuli sellainen "Writer's block", niinkuin kaikille suurille kirjailijoille. Tänne on tullut todellinen syksy, kylmyys ja harmaus, vaikka päivittäinen vaihtelu onkin suurta. Lauantaina aamupäivällä oli yllättäen trooppisen lämmin ja kostea sää, joka enteili myöhemmin samana päivänä alkanutta syysmyrskyn tapaista. Sen sateen ja tuiverruksen seurauksena viimeisetkin lehdet ovat pian jo tippuneet puista, ja olisi syytä tehdä uusi haravointikierros, mutta ei se enää ole niin mukavaa... hartiat tulivat kovin kipeäksi ja pihakin on paljon ankeampi katsella; puuha alkaa maistua työlle! Siksi sunnuntaiaamuna olikin helppo valita haravoimisen sijaan retki Baltimoren National Aquariumiin (www.aqua.org).Ajo oli ruuhkattomana ajankohtana lyhyt, n. 35min, eikä lippujakaan tarvinnut jonottaa näppärän internetlippuvarauksen ansiosta. Koko "akvaario" on itseasiassa akvaario-terraario, sillä siellä on esimerkiksi Australian eläimiä sekä lavastettu sademetsä, jossa papukaijat ja kuulemma joku laiskiainenkin asustavat. Ja sitten siellä on tietysti ne kalat ja delfiinit ja sammakot. Ehdimme tutkia vain osan koko mahtavasta kompleksista, sillä kun Liljalle tulee nälkä, sille ei auta ehdottaa että katsotaanko vielä pikaisesti amfibit. Kesällä kävimme Kotkassa Maretariumissa, jonka valikoima edustaa varsin hienosti Suomessa tavattavia kalalajeja ja on siksi tälläiselle mökkikalastajalle mielenkiintoinen. On tietysti ymmärrettävää, että eksotiikassa ja kokoluokassa Baltimore tekee toisenlaisen vaikutuksen. Suomen vesistöistä ei -onneksi- vedetä haikaloja näytettäväksi koko kansalle, ja evoluutioteorian mielekkyyden voisi oikeasti kyseenalaistaa jos Suomenlahden rakkolevän ja ahvenruohon vihertämissä vesistöissä sujahtelisi keltaisen ja sinisen kirjavia perhoskaloja. 

Kotimatkalla päätimme tehdä mutkan, tai mutkia matkaan, sillä oli kiva ajella ja katsoa muitakin maisemia kuin kotikatua ja tutuksi käynyttä reittiä kotoa Giantille. Äkilliset muutokset reittisuunnitelmaan mahdollistaa auton navigaattori, josta olemme kuitenkin neuvottelematta samaa mieltä: huonompaa navigaattoria saa etsiä! Sinänsä voisi luulla että ottaa paineita pois matkailusta, kun molemmat voimme aina harharetkien sattuessa kohdistaa syytökset auton keskipaneeliin, mutta kyllä siinä oikeasti hymy oli hyytyä muutaman kerran... Vaikka meitä oli kaksi tuijottamassa ja tulkitsemassa ohjeita, onnistuimme ajamaan melkoista kiharaa käännyttyämme kahteen kertaan tarkoitettua aikaisemmasta risteyksestä ja kerran ajettuamme ohi tarkoitetusta risteyksestä. Lopulta pääsimme kohteeseen eli Annapolisin rantakaupunkiin. Vaikutti oikein mukavalta kesälomakohteelta. Niilo taisi jäädä odottelemaan, että missä se poliisi oli.