"Pumpkin patchista" Halloweeniksi hankkimiamme kurpitsoita (2 isoa, 2 pientä => meidän perhe) verotettiin jo hyvissä ajoin ennen Halloweenia; oravat aloittivat nakertamalla "Liljaa" ja seuraavaksi jatkoivat varastamalla sekä "Liljan" että "Niilon". Vastuullisena vanhempana siirsin "Sannan" ja "Jussin" turvaan sisään, kunnes H-iltana laitoin ne jälleen portaille. Vajaan viikon ne säilyivät koskemattomina (naapurustossa on riittänyt mässäiltävää), mutta nyt oravat röyhkimykset ovat siirtyneet suurriistan kimppuun: "Sanna" on korkattu ja portaat ovat kurpitsaraasteen peitossa. Inhosin Suomen jokasyksyistä lounasruokaloiden kurpitsasäilyke-salaattivillitystäkin, eikä tämä raaste viehätä minua sen enempää. Oravat toki ovat ihan sympaattisen oloisia elikoita, ja täällä ne vieläpä ovat isompia (Amerikka on Amerikka) ja pörröisempiä. Huomattakoon että poliittisesti korrektin itärannikon tyyliin rotukiintiökin on täytetty -oravia on paitsi ruskeita ja harmaita, myös ihan mustia. Mutta silti, kun ne oravamaiseen tapaan nykivät häntäänsä ja säpsyvät, olen aina ihan varma että niillä on jotain kirppuja tai muita kutkaa generoivia loisia. Ja sanokaa vaan paranoidiksi, mutta täällä ulkomailla kun tuntosarveni lasten suhteen ovat vielä erityisen herkässä vireessä, niin mitä luulette mielessäni liikkuneen kun Niilo hypisteli mielissään portailla olevaa keltaista silppua ja kehitteli siitä leikkeihinsä "porkkanaraastetta". Kurpitsat lähtivät muihin maisemiin ja -häh häh- tuossahan pörröhäntä ihmettelet, mitä tapahtui lounaallesi! Mene Mac Donaldsille, niin muutkin täällä tekevät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti