Wisteria lane?

Kotikatu on kiva. Tämän korttelin matkalla Ewing drivea asuu ainakin 7 lapsiperhettä meidän lisäksemme. Joukossa on muutamia stay-at-home -äitejä, joita ei tosin niin usein aamupäivästä kotona/pihalla näe, sillä heillä on kolmen tai neljän lapsen kanssa melkoinen rumba kyyditä lapsia kouluun, kaverin luokse ja hakea harjoituksista. Lisäksi täkäläiseen kulttuuriin ei kuulu lähteä lasten kanssa ulos, jos siellä ei sateisen tai viileän sään vuoksi voi olla pukeutuneena sammareihin, villaneuleeseen ja toppaliiviin... siis LAPSET, eivät äidit! Mukavan poikkeuksen tästä tekee Hollannista kotoisin olevan perheen poika Kasper, jolle kiskotaan haalarit päälle vesikelillä. Hyvällä säällä, sen sijaan, ja eritoten viikonloppuisin, kadun talojen pihoilla parveilee lapsia ja vieressä seisoo vahdissa tönöttäviä äitejä. Autoja, kolmipyöriä ja muita vempeleitä lainataan sujuvasti ristiin rastiin. Itse olin epävarma missä menevät naapurituttavallisuuden rajat, mutta Kasperin äidin "luvalla" katson mihin Kasperin annetaan mennä ja annan Niilon suurinpiirtein mennä perässä. Siellä sitten minäkin tönötän Lilja kainalossa tai vaunuissa ja välillä juoksen hakemaan Niilon takaisin jostain luvattomasta suunnasta. Vaikka täytyy sanoa, Niiloa keuhuakseni, että hienosti se yleensä tottelee. Marmattaa, mutta tottelee. Yrittää ensin perustella "Eikun minä vähän katson ensin", mutta tulee sitten pois jos edelleen komennan. Vain kotiin/sisään lähteminen saa kamalan protestihuudon aikaiseksi. Siitäpä naapurin setä saikin kimmokkeen ehdottaa Niilolle, että tuletko mieluummin meille, ja ojensi kätensä. Ja Niilohan luottavaisena ojensi kätensä ja oli menossa vielä toistaiseksi vain huonosti tuntemamme naapurin luo kylään... yksin. Ehkä tämä on seikka, johon joudumme vielä kiinnittämään tarkempaa huomiota?! 

Jotenkin parhaiten samalla aaltopituudella kanssani ovat ne äidit, jotka ovat alle kymmenen vuoden sisään muuttaneet tänne Euroopasta. Lisähaastetta kotiäidin elämään tulee kielikylpemisestä: yritän jutella jonkin verran saksaksi Saksasta kotoisin olevan Kirstenin kanssa ja kangerran kieltäni hollannin korahteluihin Hollannista tulleen Nicolletten kanssa. Repertuaarin voi laajentaa espanjaan, jos käy lähipuistossa. Puistossahan ei juuri äitejä näe, vaan pienetkin 6kk ikäiset vauvat ovat siellä usein nannyjensa kanssa, ja nannyt taas ovat usein jostain espanjankielisistä maista. Ja eilenpä eräs nannyista kyseli olenko omieni kanssa, vai olenko vain lapsenvahtina. Ja että hänellä olisi ystävä joka tarvitsee töitä. No, enpä vielä palkannut nannya, vaikka ostoskeskuksissa hengailu olisi huomattavasti helpompaa jos lapset olisivat nannyn hoidossa!