Niilon paras kaveri on nyt akvaariosta tuliaisena tuotu "vasarahai", tai varren päässä leukojaan loksutteleva vasarahain pää, lähinnä. Sen nimi on Hammeri.
Poikaa ei nykyään huvita mikään mitä äiti tai isä ehdottaa, tai komentaa. Sain uppiniskaisesti ulkona tönöttävän pojan sisälle ilman jokakertaista riitelyä, kun otin Hammerin avuksi.. onko se nyt sitten niin väärin, jos valjastaa vasarahain tekemään likaisen työn? Myös potalle meno on ainaisen vänkäämisen takana. Sen sijaan, kun Hammeri vähän murisi, että menepäs potalle, Niilo halusi tarkentaa: "Kuka sanoi 'menepäs potalle'?". Kun vastasin, että Hammeri sanoi niin, Niilo murisi ystävällisesti takaisin: "Minä menen potalle, Hammeli." Seuraavaksi sanoin ihan itsenäni, että pistäpä kalsarit jalkaan, ja sanoin niin ainakin viisi kertaa. Kalsarit löytyivät loukkaantuneesti kiljuvan Liljan päästä. Kun sanoin, ettei noin saa tehdä, oli vastauksena vilpitön kysymys "Miksei?". No, kaikkea muutakin voi vetkuttaa kyselemällä "Miksi", "Miksei", "Missä" tai jotain millä keskustelu jallitetaan pois raiteiltaan. Aina pitäisi perustella.
Muuten siitä on kyllä tullut aika lipevä tyyppi, se ajattelee saavansa poiketa yhdestä ja toisesta säännöstä kuten ruokapöydässä kieppumiskiellosta, vetoamalla että hän haluaa halia tai pussata äitiä. Äitin on vähän vaikea vastustaa, vaikka ei ne pusut niin harvinaisia tätä nykyä ole muutenkaan. Niilosta on tullut pusumaakari, Lilja erityisesti joutuu toistuvasti märkien hyökkäysten kohteeksi, mutta kyllä Kasperikin on jo saanut osansa.
Jos Niilo ei haluakaan vessaan, niin Liljalla on joku obsessio vessaan ryömimisestä. Kaukaakin tyttö suunnistaa aina vessaan, muurahaisen suunnistustarkkuudella. Kun ryömimistaidot ovat jo sitä luokkaa, että tyttö löytyy kahden huoneen päästä siitä mihin hänet hetki sitten jätin, on parempi pitää vessan ovea kiinni sillä muuten hetken kuluttua Lilja siellä kaluaa potanreunaa. Hankalaa, kun Niilon vuoksi ovi pitäisi pitää auki ja Liljan vuoksi kiinni.
3 kommenttia:
No, onneksi tukos näyttää poistuneen jonnekin ja vauhti on taas sopiva. Aamuksi yksi ja illaksi (suomen aikaa) toinen. Kyllä nyt kelpaa.
Voisin tarjota harmaantunutta säätä tekosyyksi olla kirjoittamatta. Ainakin yours truly on vähintäänkin lievästi lamassa marraskuisen apeuden keskellä.
Pystyn kuulemaan sieluni korvin Niilon kysymässä: "miksi ei saa" jatkaen samalla tyynesti sen asian tekemistä, mikä juuri oli kielletty. Meillä uusin versio on kysyä "mitä?" ja olla kuin ei olisi kuullut mitään.
Valitettavasti Niilo ei sano edes "Mitä?" vaan "Hä?"
Kasvatusmetodeina kiristys, lahjonta, uhkailu ja uhkailu lahjonnan lopettamisesta toimivat ainakin jo 80-luvulla. Miksei Hammeri sopisi tähän puuhaan? Miksikö? Mikä? Mitä? Hä?
Niilo näyttää taas kuvassa söpöltä!
Lähetä kommentti