Kiitos, kiitos Desiree

Kiitospäivän viettoon lähdettiin Jussin työkaverin Desireen kotiin, lapset puunattuna ja punaposkisina... Hänen kotiinsa oli kutsuttu myös parikymmentä muuta, omasta alkujaan Filippiineiltä kotoisin olevasta suvusta, ja Desiree oli todella pistänyt parastaan kattauksen ja tarjoilujen kanssa. Erikoista sikäli, että hänen asunsa ja kattaukset hopeisine perintökahveleineen oli hieman ristiriidassa muun juhlaväen tyylin kanssa -asuja oli aviomiehen farkuista ja nukkaisesta villapuserosta alkaen vihreisiin leikkaussalikalsareihin (ilmeisesti päivystäjä oli kutsuttu myös aterialle). Ruoka oli hyvää, makeaa ja kanelista, kaikista lajeista ei pystynyt jäljittämään alkuperää mutta täytynee kysellä reseptejä. Vaikka meistä tuntui, että oli kovin jalomielistä kutsua tälläiset outolaiset kotiinsa, onnistui muu juhlaväki vaikuttamaan siltä että me olimme jaloja suostuessamme tulemaan heidän juhlaansa. Ak. sai aloittaa pöydän, ja isäntä tarjosi minulle toista komean kalkkunan jättimäisistä koivista, mutta teinkö sitten etikettivirheen vai mitä -ohjasin koiven seuraavana tulleelle Jussille. Juhlien jälkeen Jussikin oli sen verran hyvin ravittu, että kotona maan vetovoima kävi ylivoimaiseksi ja Niilon täytyi vähän korjata iskää. Alimpana vielä illan pukuloistoa, jonka täydentää asuun sopiva kuohkea kampaus.