Amerikka, mahdollisuuksien maa!

Tämä aamu oli omistettu MVA:lle. Motor Vehicle Administration on se paikka jossa mm. suoritetaan täkäläinen ajokortti. Pitkällisen jännittämisprosessin, automaattivaihteiden omaksumisen, mielikuvaharjoitusten, reitin opettelun, paikallisten liikennesääntöjen opiskelun ja aina yhtä huonosti nukutun yön jälkeen nousin varhain, oikein laitoin ripsiväriä ja tankkasin aamupalan liiallista kahvinlitkimistä välttäen (ettei tule hätä kesken kaiken...). Laukkuun oli pakattu huolekkaasti passi, Suomen ajokortti, kansainväinen ajokortti, todistus 3 tunnin alkoholi- ja huumekurssin suorittamisesta, sekä erilaisia virallisia papereita joiden avulla virkailijat vakuutetaan siitä, että asun täällä. Enemmän kuin varsinaista ajokoetta ja kirjallista testiä, jännitin sitä että minun pitää päästä Bethesdasta Gaithersburgiin, ja se ei käytännössä ole mahdollista ajamatta moottoritiellä, jossa parhaimillaan taitaa tällä välillä olla 5 kaistaa suuntaansa. Puhumattakaan tiejärjestelyiden epäloogisuuksista... 

Nenästä kiinni pitäen sukelsin I-270 moottoritien autovirtaan, ja Jussin preppausten avulla selvisin perille ongelmitta. Tunnelma oli hyvä, kun totesin olevani suunnitellusti paikalla 40min ennen ovien avaamista klo 8.30 ja toiseksi ensimmäisenä jonossa. Hytistessäni odottamassa kylmä Kotiliesi seuranani, taakseni muodostui 200m jono muista siirtolaisista jotka olivat samoissa aikeissa liikenteessä. Jos olisin tähdännyt siihen kellonaikaan, jolloin toimiston ovet avataan, en olisi nähnyt ensimmäistäkään virkailijaa ennen puoltapäivää. 

Kun sitten pääsin esittämään asiaani ja tuomiani dokumentteja virkailijalle, tunnelma kiristyi välittömästi. Passini kelpuutettiin juuri ja juuri henkilöllisyystodistukseksi, mutta ajokortti olikin jo tarkemman syynäämisen alaisena -siinä kun ei ole syntymäaikaa, vain henkilöllisyystunnus... koska siinä kuitenkin on allekirjoitukseni, täti suuressa jaloudessaan hyväksyi senkin. 

Sen sijaan, ongelmaksi muodostui puuttellinen "proof of residence": Ohjeiden mukaan todisteita tarvitaan kaksi ja todisteeksi kelpaavat esim. tiliote, viralliset kirjeet, kuoret tai laskut valtion tai liittovaltion laitoksista, kuten kaasu-, sähkö- tai vesilasku, joissa on minun nimeni. Koska tiliotteet ovat Jussin nimellä ja laskuja tulee satunnaisesti ja ne maksettaessa myös taas annetaan pois, tilattiin tätä tarkoitusta varten minun nimelläni postimerkkejä U.S. postal officesta ja kuori toimituserittelyineen säästettiin. Edelleen minulle epäselvästä syystä johtuen sitä ei kuitenkaan kelpuutettu, sanoivat että kuoressa on voinut olla mitä tahansa... mutta jos kuoressa lukee, että se on minulle, 1st class mail U.S. postal officesta, niin miten se enempää voisi täyttää vaatimuksia? Mitä sillä on väliä, mitä kuoressa on ollut sisällä? Luulen, että ongelma oli siinä, ettei kuori äkkiseltään NÄYTTÄNYT viralliselta pieneltä kuorelta. Nämä kun on just niin pöljiä täällä... 

Toisena todisteena oli kopio vuokrasopimuksesta. Toki ohjeissa mainittiin, ettei kopio kelpaa, mutta Jussin todisteeksi se oli kuitenkin kelvannut koska hän kertoi sen olevan ainoa versio jonka hän oli saanut. No, minun kohdallani kopio ei kelvannut. Vänkäämisestä huolimatta (sitä taitoahan olen kotona viimepäivinä saanut treenata...). Lisäksi minulla oli mukana sähkölasku, joka oli ihan validia kamaa, mutta ei yksinään kelvannut. Kyllä hiiltymykseni oli sitä luokkaa, että oli pakko marssia ulos ennenkuin katsoisivat parhaaksi kutsua paikalle FBI:n korjaamaan talteen yhteiskunnalle vaarallisen henkilön.

Enpä tiedä, ehkä olin vain lähtökohtaisesti liian epäilyttävä suomalaisen ajokorttini kanssa... vaikka sekin kyllä ohjeiden mukaan pitäisi ilman mukinoita kelvata, kun sen seurassa esitetään kansainvälinen ajokortti.  Ei muuta kuin uudelleen yrittämään taas. Kuulemma Jussi, sen ajokortti ja meidän avioliittotodistus kelpaisivat myöskin vakuuttamaan täkäläiset, mutta sinnehän lähtee siinä tapauksessa myös Niilo ja Lilja. Hmmm... Jos valvotetaan niitä edellisenä iltana, sehän saattaisi jopa nopeuttaa käsittelyä..:)

Onneksi Driver's handbookissa sanottiin, ettei affektioiden alaisena (ts. kiukkuisena) saa ajaa; minä sitten puhisin ensin vähän autossa ja lähdin vasta sitten kotiin. Lopulta tunnelma oli kuitenkin taas ihan vapautunut; olinhan selviytynyt siitä pahimmasta koettelemuksesta, eli I-270 autovirrasta! 

Kotona avauduin Niilolle (samalla kyllä mietin, että mitähän järkeä tässäkin on, jutella tälläisiä Niilolle...) ja kerroin, ettei äiti saanutkaan sitä ajokorttia. Niilo tietysti kysyi, miksi ei? Selitin, että minulla kun ei ollut mukana sellaista virallista lappua pankin tädiltä. Niilo vastasi: "Voi äitiä. Ei se haittaa. Kyllä sinä saat uuden lapun pankin tädiltä!"