Juttua Monsterista sekä Amerikkalaisesta lääkäristä

Monsteri, olkaa hyvät. Ja sillä on mitä erinomaisin tekohymy naamallaan. Only for you. Ja se vihreä on siis se mönkijä... Leikki sikseen, Niilon monsteriuteen voitte sitten itse ottaa kantaa täällä kyläillessänne! Mönkijän nimi on Niilon mielestä Monsteri. 

Niilon kaverisaldo on tällä viikolla jo selkeästi plussan puolella. Ensinnäkin, Niilon Turun bestis Arttu (terveisiä Köpikseen :) ) on Niilon mielestä aina silloin tällöin meillä täällä kylässä. Taannoin Arttu kuulemma kävi katsomassa Niiloa tämän odottaessa sängyssään että uni tulisi. Varmaan on ikävä. 

Sitten on myös joku ennalta tuntematon Elli, joka oli tänään Niilon ja Mummin kanssa ruokapöydässä. Hmmm.

Ja lopulta; kyllä Niilo on saanut ihan oikeita, lihaa ja verta olevia samalla kadulla asuvia kavereita. On muutamia 2-vuotiaita; hollantilaisperheestä ja teksasilais-saksalaisesta (no comments on that...) perheestä. Lisäksi yksi 4-vuotias, jonka kanssa kielimuuri katosi kuin taikaiskusta samalla sekunnilla kun kummankin ajopelit iskeytyivät nokkakolarissa yhteen ja riehakas kiljunta korvasi sanat. Se toinen kaksivuotias ei vielä paljoja puhu, joten hänen kanssaan kiljutaan muuten vaan. Niin kotoisaa, ihan kuin Kaarlon kanssa Turussa! Ehkäpä kohta Niilonkaan mielestä täällä ei ole pelkästään "tylsää" ja Niilo ei pyydä isää autoillessamme saman tien "ajamaan Suomen kotiin".

Liljasta vielä. Olimme tarkistuskäynnillä lääkärin luona. Olin huolekkaasti pakannut mukaan sairaskertomuksen, rokotustodistuksen, listan punnituksia ja mittauksia kuluneen 6 kk:n ajalta konvertoituna täkäläisiin mittayksiköihin, ja olin sitä mieltä, että tässä on täkäläisille malliesimerkki siitä miten hienoa työtä Suomen terveydenhuolto tekee. Mielestäni tälle lääkärille oli jäänyt tehtäväksi nyt vain mitata ja punnita ja sanoa että hienosti menee. No. Niin. Hektisesti höpöttävä (kuitenkin hyväksi ylistetty) lääkäri ei juurikaan vilkaissut tuomiamme papereita, teki minulle tiukkoja kysymyksiä kuin olisin jälleen ollut suullisessa tentissä jollain lastentautien osastokierrolla (hiki valui silloinkin), ja lateli heti litanian rokotteita jotka tulisivat pikimmiten annettavaksi. Tuli ihan sellainen olo, että siellä ajateltiin tämän lapsen hoidon olevan täysin retuperällä --omaa arvosanaani en olisi halunnut kuullakaan. Vaikka poistuessamme ajattelin lämmöllä ja haikeudella Suomen neuvola- ja keskosseurantapoliklinkan toimintaa, niin uskoisin että kyllä tämä tästä kunhan totumme täkäläiseen temperamenttiin ja toimintatapoihin.

Täällä annetaan esim. viitosrokotteita puolen vuoden ikään mennessä kolme, kun Suomessa rokotusohjelmaa on kevennetty uskoakseni ihan luotettavin perustein, ja sen mukaisesti Lilja on saanut tähän mennessä vain kaksi. Ja sitten vielä ensi viikolla influenssarokote sekä RS-virusta varten vasta-ainetta. Neulaa käytettiin myös verikokeen vuoksi sekä tuberkuliinitestiä varten. Joten piikkejä laitettiin jokaiseen neljään raajaan. Lilja oli hyyyyvin hyyyvin vihainen. Sen sijaan äiti ja isä olivat oikein tyytyväisiä, sillä painoa on todella tullut nyt lisää (nyt paino n. 6,4 kg), ja erityisesti pituutta (nyt n. 68,5 cm). Ja kun ajattelee, miten paljon tyttö kuluttaa touhutessaan lattialla ja saalistaessaan TV-kaapeleita, kenkiä, pistorasioita ym. niin on erityisen hyvä että energiansaannin nettobalanssi on kasvulle suosiollinen. 

Ensi viikolla käyn vielä Niilon kanssa rokotteella, saa nähdä aloittavatko ADHD-lääkityksen...