Voin vain todeta, että tämänkaltaisten uutisten saaminen ei todellakaan tunnu yhtään helpommalta vieraassa ympäristössä, etenkin kun lähtiessään on tuntenut suurta haikeutta siitä mitä kaikkea jättääkään taakseen -joskin vain kahdeksi vuodeksi.
sunnuntai 19. lokakuuta 2008
Surua ja iloa
Nyt tiedän varmuudella, että emme palaa enää samaan Suomeen kuin mistä lähdimme. Kummitätini Soili on kuollut viime viikolla. Samana päivänä kun Lilja oppi ryömimään. Ja niinhän se on; johonkin sen toimeliaisuuden ja eloisuuden täytyy siirtyä. Energian summa on vakio. Surua ja iloa, iloa ja surua.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Lämmin osaanotto! Ja iso halaus!
T. C
Osanottoni sulle sekä sun sukulaisille jotka tätä lukevat.
Vai Liljuska oppinut ryömimään... :-)
Pitää ruveta heti säästämään matkaa varten...
Lähetä kommentti