Kuvitusta

Koska kuvia on jo alussa luvattu, ja niitä on eri tahoilla myös odotettu (höpinöitten sijaan), ja koska olen nyt niitä (digikuvia) oppinut myös itse käsittelemään, on aika tarjota teille pienimuotoinen kuvakavalkadi Amerikan elämämme selventämiseksi. Kuvakoon pitämiseksi maltillisena ja olennaisten asioiden esittämiseksi olen karsinut kuvista pois turhaa taiteellisuutta ja silmäniloa. Mikä kultainen leikkaus? Joku Bond-leffa vai?

Tässä kuvassa alkaen vasemmalta: Musta auto. Meidän. Jussin uusi lemmenkohde. Seuraavana järjestyksessä puita, mm. vaahtera, jonka lehtiä innokkaana (vielä) haravoin jalkakäytävältä. Samaisella jalkakäytävällä Niilo rymistää uudella "Monsterillaan", se on vihreä leikkimönkijä. Kuvassa aivan etualalla näkyvä vihreä ei ole monsteri, vaan Liljan lainakiesit. Vaunujen viereiset pöheiköt kuuluvat naapurille, mutta on meilläkin pihalla pöheikköjä, joille en tiedä mitä kuuluisi tehdä. Kastellako vai ei? Nypitäänkö, pöyhitäänkö multaa, peitelläänkö -voi tätä omakotitaloasumisen raskautta. Talo siinä oikealla on meidän tölli, ja aivan kuvan oikeassa reunassa näkyy keittiön ovi, josta hipsin vaaleanpunaisessa lehmäkuvioisessa yöpuvussani viemään roskat, ja jonka edessä kuistilla on hyvä nauttia päiväkahvit (vähän säädyllisemmässä asussa).

En ole onnistunut hankkimaan vielä kovinkaan informatiivisia kuvia sisätiloista. Vieressä kuva olohuoneesta. 

Nykytilanne poikkeaa kuvasta siten, että olemme hankkineet maton lattialle. Taustalla on ovi kuistille (siis sille keinukuistille). Luuta ei kuulu pysyvään sisustukseen, mutta pottailija ja se pötkylä lattialla, joka syö em. pottailijan varpaita, ovat olennainen osa kotiamme!

 

Tässä leikkipuistossa Niilo kirmailee usein aamupäivät. Leikkipuistokulttuurista voisi kirjoitella jos jonkinmoisia huomioita, mutta merkillepantavaa ja harmi on se ettei hiekkalaatikoita ole toistaiseksi näkynyt. Telineet ovat melkoisille akrobaateille ja lyhyen observaatioperiodin jälkeen vaikuttaa siltä että amerikkalaislapset ovatkin melkoisia akrobaatteja; jo pienet tapitkin melkoisella itsevarmuudella roikuskelevat käsivoimin renkaissa. Niilokin on rohkaistunut kiipeilemään (ja äiti on rohkaistunut antamaan Niilon kiipeillä) vähän vaativammissakin tikkaissa. Tarkan seurannan alaisena kuitenkin... Amerikkalaislapsia vauhdittaa leikeissä pienet minigrip-pussilliset "eväitä", pussukoistaan lapset kourivat juoksun lomassa suolarinkeleitä tai M&M's -karkkeja. Merkillistä menoa, sanon minä.