Huono blogiteksti ei otsikkoa kaipaa

Flunssaa pukkaa täälläkin, vaikkakin harvempaan tahtiin kuin Suomessa. Ja tietysti se tyypilliseen tapaan pukkaa juuri silloin, kun Jussi näistä kaikista viikoista onkin juuri 4 päivän työmatkalla Knoxvillessä Tennesseessä. Lilja ehti olla jo lähes kuukauden nuhaton, mutta viime yönä otettiin sitten sitä autuutta vähän takaisin. Nenä kun on tukossa, niin ei voi syödä tuttia ja ilman tuttia alkaa aina vähän harmittaa. Ja vaikka viihtyisikin ilman tuttia, niin se harmittaa kun ei vaan ymmärrä hengittää suun kautta, tuleehan sinä ahdistus. Yrityksestä ei voi kuitenkaan äitiään syyttää. Raahasin sängyn päädyn alle Washingtonin alueen puhelinluettelot keltaisine sivuineen, mutta ei riittänyt. Kannoin vaunut yläkertaan, koska niissä saa puolimakaavan asennon, mutta sekään ei ollut hyvä. Sitten kaivoin esiin jo kellariin siirretyn auton vauvakaukalon, joka valloitti Jussilta tyhjäksi jääneen puolen sängystä (siis jotain hyvääkin siinä, että Jussi ei ollut kotona!). Siinä sitten nukuttiin pätkissä, ja yletin sängystä nousematta hyssyttelemään Liljaa pitkin yötä. Niilo on myös nuhanenä, mutta sitä se ei nyt niin paljoa tunnu vaivaavan, vaikka vähän kalpea onkin. Itsekin aivastelen ja pää on raskas, mutta kaikenkaikkiaan ei mitään pahempaa kenelläkään, onneksi.

Sunnuntaina Niilo pääsi Puuhapeteilemään isän kanssa (heti seuraavaksi hauskinta mittarimatoilun jälkeen). Huomatkaa kylpytakin vyö "työkaluvyönä" (se ihan oikea jäi Suomeen...). Niilo pääsi vihdoin matkasängystään "isojen poikien" sänkyyn. 

Tekstin alussa olevat kuvat ovat sikäli väärässä järjestyksessä että niiden piti tulla tekstin loppuun. Älkää pysähtykö miettimään miksi ne sitten on alussa, riittää kun sanon että tämä blogiohjelma on kökkö. Samasta syystä tekstin perään ilmestyi joku linkki, johon ei kannata kiinnittää huomiota. Eli tässä menee mun uskottavuuteni tietokonenörttinä... Enkä jaksa alkaa kirjoittamaan koko juttua uudelleen. 

Ja sen kuvan, mikä oli ensimmäisenä, piti olla viimeisenä. Sillä sen ensimmäisen kuvan pointti ei ollut sen ultrahehkeässä edustavuudessa, vaan siinä että se on Niilon itsensä ottama kuva. Ko. otos oli se niistä kuvista, jossa kohteesta näkyy tosiaan yli 50%.