Kyllä se tästä..?

Nyt on ainakin hetkellinen tunne siitä että kaaos on jotenkin hallinnassa. Väsyttää tietenkin, ja mitään ylimääräistä en nyt riehaannu jumppaamaan mutta jos näillä mennään viikko loppuun niin hyvä on! Luulen että Jussillakin siellä Capitolin kyljessä alkaa olla sellainen olo, että voi kohta huokaista.

Parhaimpina uutisina tietysti nyt todetaan, että Liljan korvat olivat hienosti parantuneet, ja muutenkin tyttö sai kehuja seurantapoliklinikan väeltä. Sekä fysioterapeutti että lääkäri olivat tyytyväisiä siihen miten taitavasti Lilja osaa syödä isovarvastaan ja tehdä muitakin asiaankuuluvia temppuja. Tämän em. tempun hienoutta osaa ehkä parhaiten arvostaa vasta kun asettaa sen oikeaan kontekstiin. Ymmärrettävästi 26. raskausviikolla syntynyt pikkukeskonen ei aina näitä juttuja hoksaa itse, mutta jos hoksaa niin on syytä olla erityisen tyytyväinen.

Miinuksena kokonaisuudessa on Liljan hidas painonnousu. Onneksi pituutta on tullut edelleen. Sairastelu ei varmasti parantanut tilannetta, mutta täytyy nyt vielä ravitsemusterapeutin kanssa tarkistaa että Lilja pistää poskeensa riittävästi jotain ravitsevampaa kuin varpaitaan.  Täytyy kuitenkin todeta, että varpaan syömisestäkin voi pikkuhiljaa tulla ravitsevampaa, sillä ensimmäinen hammas on nyt tullut juuri ja juuri näkyviin!

Niilokin on vielä (!) terve, tosin onhan tässä monta päivää vielä aikaa kehittää tauti.

Jussi huhkii Amerikanmaalla. On auton hankintaa, joka edellyttää ensin sikäläisen ajokortin hankintaa. Turvaistuinten hankintaa. Huonekalujen, kattiloiden ja muiden kodin tarvikkeiden hankintaa. Sähkön, kaasun, veden ja puhelin-netti-TV -yhteyksien hankintaa. Töissäkin se on jo ehtinyt häärimään ja toteamaan, että hommaa riittää.

Pian nämä kaksi kaaosta kohtaavat! Sitä odotellessa.