lauantai 20. syyskuuta 2008

Koti?

Uskaltaakohan tästä edes alkaa kirjoittamaan? Homma lienee selvä jo, mutta silti tekee mieli suhtautua varovaisen pidättyvästi (ettei vaan kaikki paljastu suureksi illuusioksi, jos liian näyttävästi aiheella mässäilee). Meidän Amerikan koti on kai nyt sitten löytynyt. Kunhan vielä nimet saadaan paperiin, ja aikaerosta johtuen en ehkä ole täysin päivitetty siltä osin -kenties ne ovat siellä jo, ne nimet. Kuvista ja kuvauksesta päätellen tosi ihana talo, enempää emme olisi voineet toivoa. Paitsi jos Amerikka ei olisi Amerikka ja voisimme toivoa esim. hyviä pyöräteitä tai jalkakäytäviä teiden reunoille. 

Annan tarkempia detaljeja, jos ja kun asia on virallinen. Mutta maistiaiseksi voisin kuitenkin antaa esimerkin Sannan ja Jussin tulevaisuuden arki-illasta (käsi ylös, jos kuulostaa siltä että olet nähnyt tämän jossain... oikea vastaus tulee lopussa):
Lämpimän syyspäivän tummassa, viilentyvässä illassa sirkat sirittelevät. Rauhallisen, puiden reunustaman kadun varrella, pienen talon kuistilla keinu heijaa verkalleen ja vaimeasti naristen. Sanna istuu keinussa ja vetää fleece-pusakkaansa tiukemmin ylleen. Pimeästä ilmestyy Jussi kädessään kaksi tölkkiä Budweiseria, joista toisen hän ojentaa Sannalle ja istahtaa sitten huokaisten Sannan viereen keinuun. "Nyt molemmat lapset ovat puhtoisina ja ruokittuina nukkumassa vuoteissaan. Niilo halusi kuulla vielä kerran sen tarinan siitä kuinka isä ui meren yli Suomesta Amerikkaan" Jussi sanoo. "Siitä tulee vielä fiksu poika" Sanna vastaa. He hymyilevät toisilleen ja Sanna käpertyy Jussin kainaloon. Sirkat sirittävät. Kuva himmenee ja pimenee pois. Reipas huuliharpulla ryyditetty musiikki siivittää lopputekstejä. 
Näitte juuri jakson esim. sarjasta "Picket Fences" (tämä oli siis se oikea vastaus, voit laskea kätesi nyt).

Mainittakoon että tässähän on myös hiukan epärealistisia oletuksia... lähinnä tuo, että toinen istuu kuistilla keinumassa kun toinen saa yksin molemmat lapset kivasti unten maille. Ja se, että keinuhan ei narise vaimeasti vaan pitää karmivaa raakkunaa, ainakin jos molemmat ollaan kyydissä.

Niilon kanssa katseltiin kuvia talosta. Hän tiesi kyllä oleelliset asiat, eli sen että takapihalla on varmaan leikkikaivuri ja että siellä on leikkipuisto. Varmaan jonkin muun lainen puisto kuin se, jonka Niilo teki muovailuvahasta hoitopäivän aikana; se oli puisto jossa "ei ole mitään tekemistä ja mihinkään ei saa kiivetä koska ne on vanhoja esineitä".  

1 kommentti:

Unknown kirjoitti...

Haloo hei - Budweiseria???!!!?
Pientä rajaa mielikuvituksellekin...
Tatutäti