Oikein hieno tyttö lämpimässä kesäsäässä

Viime viikkojen sää on ollut varsin vaihtelevaa. Usein on kuuma, tai täkäläisessä mittapuussa lähinnä varsin lämmin ja se onkin syytä pitää mielessä kun nykyisestä n. 32 C asteesta on vielä matkaa kesän kuumimpiin lähes 40 C lämpöasteisiin. Vettä on satanut niin että takapihalla on pysyvästi jättimäinen lätäkkö ja maa on melko mutainen. Kosteutta on ilmassakin, välillä tuntuu että kosteutta voisi kauhoa ilmasta mukiin juotavaksi. Yhteinen nimittäjä lähes jokaiselle päivälle on se että jossain vaiheessa päivän tai yön aikana on ukkostanut. Ihme kyllä lapset eivät ole siitä häiriintyneet, ja se onkin onni sillä yöunet olisivat muuten jääneet vähiin meiltä kaikilta. Nyt olen ainoastaan kärsinyt liiasta kuumuudesta öisin, ja viime yönä lähdinkin viilentämään itseäni terassin ovensuuhun, mutta täytyy sanoa etten huomannut eroa sisä- ja ulkolämpötilan välillä. Säästellään ilmastointidollareitamme kaikista kuumimpiin päiviin...

Päivällä mukavaa vilvoitusta saattaa olla tarjolla naapurin sadettajan ympärillä, mutta koska kaikki muutkin äidit seisoivat siivosti sivussa, arvelin että niin lienee minunkin syytä seistä -saattaisinhan liukastua ja kaatua jonkun naapureiden lasten päälle. Niilo kyllä nautti koko rahan -naapurin rahan- edestä. Jos ei naapuri tarjoa suihkua, niin jonkun sortin kylpy on aiheellinen lähes joka ilta. Mutaa ja hikeä riittää pestäväksi. 

Omatkin vaatteet ovat tiheään vaihdossa em. mudan tai useammin hien vuoksi. Tänään jouduin ravintolaan lähtiessämme, ja päivän kolmatta vaatekertaa vaihtaessani turvautumaan valkoiseen hulmuavaan hameeseen, jota käytännön syistä ei juuri tule käytettyä. Muuten olo oli kyllä kuin sillä hirveällä isolla sialla, hiki ei laantunut lainkaan ja naaman punoitus vaikutti pysyvältä. Niilon ilme kertoi kuitenkin suuresta hämmästyksestä kun laskeuduin alas portaita (vrt. paimenet ja enkeli...). Ja sitten tuli juuri kuin tilauksesta sen "se on ihan hyvä" -kommentin vastine, tällä kertaa pojan suusta ja paranneltuna versiona. Poika oli niin vaikuttunut tästä harvinaisesta ilmiöstä, että alkoi haltioituneella äänellä ihmetellä "Mitä sinulla on päälläsi, äiti?" "Mekko" "Kaunis mekko. Sinä olet kaunis äiti" ja tuli hurmaantuneena halamaan mekkoa. "Tälläinen ihana valkoinen mekko." Seuraavaksi laiton korvakoruja, ja Niilo katseli uteliaana "Mitä sinä teet?" "laitan korvakoruja" "Miksi?" "jotta näyttäisin oikein kivalta isän mielestä (samalla tiesin että ei ne pienet korvakorut pyyhi sitä naaman punoittavaa kiiltoa näkymättömiin). "Isä varmaan ihastuisi" sanoi Niilo ja sanoi "Sinä olet oikein hieno tyttö".   
Seuraavaksi poika ihmetteli että milloin hän kasvaa niin isoksi pojaksi että saa myös sellaisen hienon mekon. Sanoin, että miehet ei kauhean usein käytä mekkoja, lähinnä kai Skotlannissa ja jossain Tyynenmeren saarilla. Niilo totesi että hänen varmaan pitää mennä jonnekin autiolle saarelle jotta hän saa myös mekon.