Oivalluksia osa 1

 Amerikkalaisen ihmisen kehitys. Asumme alkumeren rantamilla. Sataa lähes päivittäin, on kostean kuumaa. Lähes joka ilta ja yö ukkonen jyristelee ja salamat välähtelevät valaisten tienoota. Tälläisissä olosuhteissahan elämä on kai joskus saanut alkunsa, joten ilmeisesti olosuhteet ovat edelleen mutatoineet eurooppaihmisestä amerikkaihmisen, kaikkine omituisuuksineen. Onneksi olemme täällä vain 2 vuotta, joten vaikutukset meihin eivät ole yhtä tuntuvat tai ainakaan eivät varmaankaan jää pysyviksi...

Niilo ja englannin kieli. Niilo on nokkelana poikana hoksannut, että tässä maassa ihmiset puhuvat jotain muuta kieltä, kuin mitä meillä kotona puhutaan. Joitakin englannin kielen sanoja on siis jo talletettu muistiin, mutta  kaiken sen sanottavan (mitä Niilolla on kielellään) tuottamiseksi englanniksi kyseinen sanavarasto ei riitä. Siispä Niilo joko a) mokeltaa sujuvasti siansaksaa ja ryydittää sitä muutamalla englanninkielen sanalla tai sitten b)  puhuu suomen sanoja englanninkielen intonaatiolla tai taivutuksella. 

Esimerkkinä ensimmäisestä voisi olla tilanne, jossa Niilo haluaisi saada hyllyllä olevan leikkiauton kaverin kotona. Poika alkaa kädet ihmettelevästi leväällään mölistä jotain -blab bla blaa blabla blaa- ja heittää perään sanan "car". Vaikka Niilo on siis jo edennyt henkisesti siihen vaiheeseen, missä ei tarvita äitiä tulkiksi, niin keskustelukumppani yleensä vielä tarvitsee Niilon äitiä tulkiksi. 

Esimerkkinä jälkimmäisestä on vaikkapa se kuinka Niilo haluaisi mennä kyläpaikassa leikkimään ihanaan kellariin, jossa on kaikki hauskat lelut. Niinpä Niilo sanoo emännälle (jälleen kädet ihmettelevästi leväällään) "Kellar?" nostaen sanan loppupään kysyväksi kiekaisuksi ja pehmeällä r-kirjaimella vieläpä. Ja edelleen äiti tulkkaa. Metrossa Niilo tervehti kahta nuorehkoa naista vastapäisellä penkillä "Hi, tätis!", mutta sitä en alkanut tulkkaamaan.

Oivalluksia kertakaikkiaan. Kuten myös se, että Liljallekin pitää puhua siansaksaa, koska se ei puhu suomea, vaan jotain kieltä mitä Niilo ei ymmärrä. Ihan loogista. 

Lintubongauksen alkeet. Kävi ilmi, että se mielenkiintoisen karheasti rääkäisevä eksoottinen lintu pihapuussamme ei ollutkaan lintu vaan orava. Mutta on täällä niitä lintujakin, ainakaan kaikki ne lentävät ei voi olla mitään liito-oravia. 

Lilja = taapero. Vähäisistä hiuksistaan huolimatta tyttö ei todellakaan ole enää mikään vauva, vaan ihan ehta taapero. Vaikka se ei vielä puhukaan -tässä kohtaa äitiä hämätään, sillä Niilohan puhua pajatti vastaavassa iässä jo solkenaan sanoja. Voi tietysti olla että Liljan "äijgä" tarkoittaa äitiä (mutta totta puhuen, mikä ihme se onkaan ettei puhu, kun sen "keskustelukumppani" Niilo puhuu sille siansaksaa... jos Niilo kasvaakin nyt kaksikielisessä ympäristössä niin Lilja kasvaa kolmikielisessä ympäristössä). 

Muuten taaperomme ymmärryksessä ei taida olla vikaa. Kun on puhe jugurtista, mennään jääkaapille, ja kun on puhe nukkumaanmenosta lähdetään jo rynkyttämään portaitten alapäässä olevaa porttia. Vaatteita se yrittää itse ottaa pois ja erityisesti kun kysytään missä on Liljan napa. Se nauraa räkättää ruokapöydässä Niilon irvistelyille ja rypistelee naamaansa itsekin. Kun se ei saa haluamaansa, se kehittää kiukkukohtauksen ja valahtaa spagetiksi käsissä. Kaiken tämän se on salakavalasti opetellut naamioituneena mitään ymmärtämättömäksi vauvaksi.