Perhe päätti vaihtaa Memorial Dayn pidennetyksi viikonlopuksi maisemaa ja ilmastovyöhykettä astetta pohjoisemmaksi. Karttaohjelman lupaaman neljän tunnin ajon venyttyä lähes viideksi ja puoleksi tunniksi ruuhkien ja vajaan tunnin kirmailutauon ansiosta, saapuminen hotellille tuntui taivaalliselta. Onnellisin sinä iltana taisi olla eräs kolmevuotias joka sai itselleen kokonaisen Queensize parisängyn --hulppea sija ruodon levätä jos kyseessä on 14 kg ja 95 cm kokoinen poika, mutta ahdas ja upottava jos sitä jakaa kaksi ihan tavallista aikuista....
Lauantaina aloitimme turismin tärkeimmällä. Ylläolean kuvan Rockefeller centerin näköalatasanteelle lähdimme suunnistamaan vasta kun lapset oli laskettu Central Parkin viheriöiville nurmille ja leikkipuistoon kuluttamaan edellispäivänä varastoitua energiaa. Eipä tuo jättimäinen puistoalue ollut vastenmielinen kokemus aikuisillekaan, saksofonin soittelijat siltojen alla ja leuto lämmin tuulenvire puiden alta hivelivät korvaa ja päänahkaa virkistävästi.
Koska liikkuminen lasten kanssa halki suurkaupungin ei aina suju suorastaan rivakasti, onnistuimme suorittamaan suunnitellun raikkaan sunnuntaiaamun kävelyn Brooklyn bridgella vasta kun lasten lounasnälkä oli laannutettu ja päivä oli kallistunut iltapäivän hehkuvaan kuumuuteen. Sillallahan tungeksii turisteja kamerat kourassaan, ja mikä ettei, näköalat olivat mainiot. Samaisella sillalla olikin oiva tilaisuus saada harvinainen otos koko perheestä, sillä japanilaisturisteilla yllättäen riitti ymmärrystä kameran kanssa kättään venyttävälle perheenäidille, joka halusi kaverikuvan itsestään miehensä kanssa Brooklyn bridgella.
Kyllä reissussa rähjääntyy, ja lapsiparkojen kestävyydessä alkoi näkyä sunnuntai-iltana uupumisen merkkejä kun etsimme ravintolaa Pikku Italian turistirysien joukosta.
Jos nyt reilua viikkoa myöhemmin kysyy Niilolta, mikä siellä oli kivaa siellä New Yorkissa, on vastaus selvä: strategisesti viimeiseksi, maanantai-aamupäivään (eläintarhan lisäksi) jätetty vierailu vesipuistoon eli yhteen Central Parkin leikkipuistoista jossa vesisuihkut ruiskuttelivat viilennystä lasten mieliksi. Kuvasta saatatte bongata erään Maryland-lippistä päässään pitävän pikkupojan, jonka riemu oli aivan rajaton.
Perhe päätti vaihtaa Memorial Dayn pidennetyksi viikonlopuksi maisemaa ja ilmastovyöhykettä astetta pohjoisemmaksi. Karttaohjelman lupaaman neljän tunnin ajon venyttyä lähes viideksi ja puoleksi tunniksi ruuhkien ja vajaan tunnin kirmailutauon ansiosta, saapuminen hotellille tuntui taivaalliselta. Onnellisin sinä iltana taisi olla eräs kolmevuotias joka sai itselleen kokonaisen Queensize parisängyn --hulppea sija ruodon levätä jos kyseessä on 14 kg ja 95 cm kokoinen poika, mutta ahdas ja upottava jos sitä jakaa kaksi ihan tavallista aikuista....
Lauantaina aloitimme turismin tärkeimmällä. Ylläolean kuvan Rockefeller centerin näköalatasanteelle lähdimme suunnistamaan vasta kun lapset oli laskettu Central Parkin viheriöiville nurmille ja leikkipuistoon kuluttamaan edellispäivänä varastoitua energiaa. Eipä tuo jättimäinen puistoalue ollut vastenmielinen kokemus aikuisillekaan, saksofonin soittelijat siltojen alla ja leuto lämmin tuulenvire puiden alta hivelivät korvaa ja päänahkaa virkistävästi. 
Koska liikkuminen lasten kanssa halki suurkaupungin ei aina suju suorastaan rivakasti, onnistuimme suorittamaan suunnitellun raikkaan sunnuntaiaamun kävelyn Brooklyn bridgella vasta kun lasten lounasnälkä oli laannutettu ja päivä oli kallistunut iltapäivän hehkuvaan kuumuuteen. Sillallahan tungeksii turisteja kamerat kourassaan, ja mikä ettei, näköalat olivat mainiot. Samaisella sillalla olikin oiva tilaisuus saada harvinainen otos koko perheestä, sillä japanilaisturisteilla yllättäen riitti ymmärrystä kameran kanssa kättään venyttävälle perheenäidille, joka halusi kaverikuvan itsestään miehensä kanssa Brooklyn bridgella.
Kyllä reissussa rähjääntyy, ja lapsiparkojen kestävyydessä alkoi näkyä sunnuntai-iltana uupumisen merkkejä kun etsimme ravintolaa Pikku Italian turistirysien joukosta.
Jos nyt reilua viikkoa myöhemmin kysyy Niilolta, mikä siellä oli kivaa siellä New Yorkissa, on vastaus selvä: strategisesti viimeiseksi, maanantai-aamupäivään (eläintarhan lisäksi) jätetty vierailu vesipuistoon eli yhteen Central Parkin leikkipuistoista jossa vesisuihkut ruiskuttelivat viilennystä lasten mieliksi. Kuvasta saatatte bongata erään Maryland-lippistä päässään pitävän pikkupojan, jonka riemu oli aivan rajaton.
1 kommentti:
Voi miten söpö iso poika isossa sängyssä... <3
Kätevät vaunut; Lilja on kuin moottoripyörän sivuvaunussa... ;-)
Kiitos "lompakkokuvista"... harmi etteivät mahdu molemmat mun lompakon läpinäkyvään osastoon...
Vau... kuukauden päästä olette jo lähdössä tai matkalla tänne Suomeen!
Lähetä kommentti