Nyt on se aika vuodesta, kun alkaa taas näkyä värejä maisemassa. Siis niiden halloween- ja joulukoristeiden jälkeen. Magnoliapuiden fuksia hivelee silmää muutamien naapuritalojen pihoilla. Lähiseutua halkova puistokatu on valkoisten kirsikankukkapuiden koristama. Onnenpensaat eli forsythiat ovat loistaneet keltaisina jo muutaman viikon ajan, myös meidän pihassamme.
Washington D.C.:n vihreät alueet verhoutuvat myös valkean ja vaaleanpunaisen sävyyn, ja nämä vaikuttavat kirsikkapuustot saavat kaupungin viettämään Cherry Blossom Festivalia joka kevät reilun viikon ajan. Silloin kansa suuntaa Jefferson Memorialin ja Mallin välissä olevan Tidal Basinin (lätäkkö kun lätäkkö) ympärille, ihan vaan parveilemaan, juomaan törkyhintaista kirsikkalimonadia ja syömään festariruokaa. Ja jotkut juoksevat kisaakin. Kalja-alueitakin on, mutta mittasuhteiltaan huomattavasti pienempiä kuin suomalaisissa vastaavissa tapahtumissa. Ja väkeä oli riittämiin sunnuntainakin, kun päätimme rohkaistua sekaan...
Aurinko paistoi lopulta lähes pilvettömältä taivaalta, vaikka edellisinä päivinä, ja seuraavina päivinäkin sääolosuhteissa tapahtui yhtä monta suunnanmuutosta kuin jääkiekkoselostaja saa mahtumaan yhteen lauseeseen.
Elokuvamaisemia saatiin siis taas ihailla, joskin elokuvissa tämän lätäkön rannalta on kerätty kansa pois ja joku suuren luokan poliitikko tapaa salaisen tietolähteensä Salaisen palvelun miesten vahtiessa mikrofonit korvissaan etäältä.
Nyt on se aika vuodesta, kun alkaa taas näkyä värejä maisemassa. Siis niiden halloween- ja joulukoristeiden jälkeen. Magnoliapuiden fuksia hivelee silmää muutamien naapuritalojen pihoilla. Lähiseutua halkova puistokatu on valkoisten kirsikankukkapuiden koristama. Onnenpensaat eli forsythiat ovat loistaneet keltaisina jo muutaman viikon ajan, myös meidän pihassamme. 
Washington D.C.:n vihreät alueet verhoutuvat myös valkean ja vaaleanpunaisen sävyyn, ja nämä vaikuttavat kirsikkapuustot saavat kaupungin viettämään Cherry Blossom Festivalia joka kevät reilun viikon ajan. Silloin kansa suuntaa Jefferson Memorialin ja Mallin välissä olevan Tidal Basinin (lätäkkö kun lätäkkö) ympärille, ihan vaan parveilemaan, juomaan törkyhintaista kirsikkalimonadia ja syömään festariruokaa. Ja jotkut juoksevat kisaakin. Kalja-alueitakin on, mutta mittasuhteiltaan huomattavasti pienempiä kuin suomalaisissa vastaavissa tapahtumissa. Ja väkeä oli riittämiin sunnuntainakin, kun päätimme rohkaistua sekaan... 
Aurinko paistoi lopulta lähes pilvettömältä taivaalta, vaikka edellisinä päivinä, ja seuraavina päivinäkin sääolosuhteissa tapahtui yhtä monta suunnanmuutosta kuin jääkiekkoselostaja saa mahtumaan yhteen lauseeseen.
Elokuvamaisemia saatiin siis taas ihailla, joskin elokuvissa tämän lätäkön rannalta on kerätty kansa pois ja joku suuren luokan poliitikko tapaa salaisen tietolähteensä Salaisen palvelun miesten vahtiessa mikrofonit korvissaan etäältä.
2 kommenttia:
Aikaisemmassa kommentissani ehdottelinkin tämmöistä matkaa Washingtoniin.
Kukkamerta kehuttiin Suomenkin aamu-uutisissa.
Hienoja kuvia.
Japanissa on oma sana kirsikankukkien ihastelulle, hanami. Hauskaa hanamia...
Lähetä kommentti