torstai 15. tammikuuta 2009

Sisäelämää

Ihan tavallinen moottoritien monitasoliittymä tuossa. Tämän kuvan piti olla alimpana, en nyt jaksa.
Leikkihuoneen tunnelma on sähköinen
Multitalentti vanhempi osaa tarjota kehitystä tukevaa läsnäoloa samanaikaisesti kahdelle eri-ikäiselle lapselle
Pieni talo preerialla ..tai Manassasin taistelukentät hyytävässä viimassa. Ei näkynyt Ingalsin perhettä.

Tällä viikolla sää on alkanut kylmentyä, ja tänä aamuna tiellä näkyi lumi-/jäätynyt loskakerros, aivan kuin joku olisi kaatanut jättimäisestä ämpäristä -spläsh! Nyt puoleen päivään mennessä se on jo pikkuhiljaa hävinnyt, tuuli ja autot ovat tehneet siitä selvän. Säätiedote lupailee kylmempää, jopa "vaarallisen kylmää": huomenna tiedossa -7 C ja tuulen kanssa "real feel" saattaa olla jopa -17 C! Johan täällä alkaa itsekin mennä mukaan tähän asenteeseen, että nyt ei voi mitenkään työntää nenäänsä ulos ovesta. Sunnuntaina oltiin turisteina, ja hyi hui kun oli kylmä tuuli. Kipin kapin takaisin autoon sieltä sisällisodan taistelukentiltä Manassasissa ja ajelemaan, auton lämmitetyistä istuimista käsin on mukava olla turisti ja pällistellä Amerikan ihmeellisiä liikennekuvioita! 
Koska tätä haluttomuutta kohdata arktinen kylmyys ei tietenkään voi suomalaisena ääneen myöntää (esim. jos kirjoittaisi jotain blogia, niin johan ne siellä pohjolan perukoilla nauraisivat), niin on hyvä olla joku syy sisällä nyhjäämiselle. Nyt syy on se, että Liljalla on kuumetta ja Niilokin on aika nuhanenä.
Siispä sisällä olosta seuraa se, että Niilon kanssa pitää kovasti yrittää keksiä tekemistä. Piirrellään -joo. Tehdään muovailuvahaspagettia -joo. Pelastetaan norsun kärsästä tulevia perhosia -joo. Kuunnellaan ja lauletaan lastenlauluja -joo. Laitetaan ruokaa ja tiskataan, leikisti ja oikeesti -joo. Pelataan ilmapallojen kanssa -joo. Katsotaan lastenohjelmia -joo. Luetaan kirjaa -joo. Leikitään junaradalla -joo. Pidetään synttärikutsut sinosauruksille -joo. Leikitään mittarimatoja -joo joo. Ja sitten alusta.. mutta PLEASE -- säästäisi minut siltä, että pitäisi aina uudelleen esittää innostunutta leikkimään pahviputkiloiden kanssa "kalapuhaltimia" (vrt. lehtipuhaltimet syksyllä) joilla puhalletaan "autokaloja", "legokaloja", "työakalukaloja", "kattilakaloja" tai "mitälastenhuoneenlattialtalöytyykään-kaloja"... saamme kyllä syyttää itseämme, olemme ihan itse heittäneet välillä leikeissä absurdin vaihteen päälle, koska se tuntuu naurattavan Niiloa, mutta siinä, kuinka monta kertaa se viihdyttää, taitaa olla aikuisen ja lapsen ero.
Nyt on päiväunien aika. Kipeät lapsethan ei tunnetusti hyvin nuku öitään. Nyt onkin kiperä kysymys: miten hyödynnän tämän vapaahetken? Tiskaanko kattilat.. viikkaanko pyykit kaappiin.. siivoanko lelut lattioilta... hmm. Menen sohvalle kiitos. Telkkarista tulee mahtava valikoima huonoja ohjelmia, ja kirjakin on kesken, jos sen tuolta yläkerrasta uskallan käydä hipsimässä... 

4 kommenttia:

Katriina kirjoitti...

Tiskaat ja siivoot ja viikkaat tietysti, mitenkäs sitten muuten
Ja kait teillä nyt sukset/pulkat/luistimet on
kyselee sohvaperunamummi

Ahti-Veikko kirjoitti...

Niin ja entäs PYÖRÄILY, minne unohtui? Kyselee talvenraikas Ahtivaari juurikin töistä palanneena (plus 21 km miinus 12 astetta). Niin ja mitä noihin moottoritieliittymiin tulee niin tuollainenhan meillä on tässä melkein kotinurkalla, Koivistonkylän nelitasoliittymä. Ihan tavallinen siis täälläkin.

Sanna kirjoitti...

Niin että pyöräilykö Niilon viihdykkeenä? No sehän on siis meilläkin täällä Amerikassa ulkopuuhaa, aattoillan sisäkruisailuja lukuunottamatta. Ja siinä palataankin siis primääriongelmaan: on oltava sisällä, koska Lilja on kuumeinen. Kyllä Niiln pyörä muuten on ollut ahkerassa käytössä. Mitä tulee monitasoliittymään, niin vaikutelma ehkä hieman latistuu noin yhdessä kuvassa --> kts. seuraava postaus. Ehkä siltikin se on noita juttuja "You'd had to be there". En tiedä monikotasoinen oli tämä liittymä, eikä edes mittavin kaikista nähdyistä, mutta olipahan iso.

Unknown kirjoitti...

Voimia, Sanna!

Muistan, kun aikanaan meidän kolmevuotiaamme sai vesirokon ja sen mukana lievän lämmönnousun.

Kaksi nyppyä otsassa ei tahtia haitannut, päinvastoin! Tavallisesti kohtuullisen rauhallinen poika oli neljän seinän sisälle pakotettuna kuin eufoorisen kohtauksen ja Mattinykäs-pistoksen pyllyynsä saanut vieterilelu. Oliko se pieni kuume vai sisätilat syynä, en vieläkään tiedä- Kolmen päivän kuluttua olin valmis palkkautumaan vaikkapa Valintatalon kassaksi.

Sinulla tämä kaikki kertaa kaksi (Liljapieni).
Siis Sanna, kun tilaisuus koittaa, istu pikkupyllylles ja
ÄLÄ TEE MITÄÄN.