torstai 8. tammikuuta 2009

Tässä mennään

Keväinen auringonpaiste aamukahvilla, linnut sirkuttaa ja yöllä jäätyneet lätäköt sulavat aamupäivän auringon lämmössä, pisamatkin tarttuvat naamaan ulkoillessa. Kuulostaa keväältä vai mitä? Pyh, ja kaikkea kanssa. Tämä onkin petkuttaja tämä Maryland, sillä kevät ei ole täälläkään edes lähitulevaisuutta, kylmempää tiedossa ja ajoittain on oikein rankkoja sateita harmaine päivineen. Välillä niin navakkaa tuulta, että kattohuovan palaset lähtevät kirjaimellisesti lentoon. Jos siitä sateesta olisi edes sellaista iloa, että voisi Niilo rakennella puroja hiekkaan, mutta kun eihän täällä ole hiekkaa. Mutaisia nurmikoita ja asvalttia. Mikään vaatetus ei tunnu osuvan oikeaan. Kura- vai toppavaatteet? Varjossa kylmä ja auringossa lämmin. Tätä sitten kaksi kuukautta kai vielä... Ja vieraitakaan ei ole tiedossa ennen pääsiäistä -miksi kukaan ei halua vierailla meidän luona näinä ajoittain sateisina, ajoittain kylminä viikkoina? Kuka nyt lämpöä haluaa.
Sadepäivän viihdytykseksi väritellään (kyllä, minä myös -Niilon vaatimuksesta yhteistuumin) joulupukin tuomia värityskirjoja, tai jotkut meistä toimivat hovimaistajina, onko violetti sopivaa.
Lilja on melkoinen akrobaatti, jos kohta spagaatti tulee harkitsemattomasti ja välillä ihan väärällä hetkellä, kun olisi tärkeää ylettää tutkimaan niitä värikyniä. Eilen oli taas lääkäri, koska piti saada 1-v. rokotteet. Neljä neulaa taas. Näiden täällä vietettyjen kuukausien aikana Lilja on ollut varsinainen neulatyyny, yhteensä 10 rokotetta ja lisäksi verinäyte -lain mukaan pitää tarkistaa ettei meillä (itäeurooppalaisilla?) ole liikaa lyijyä veressä, alkeellisista lämmityslaitteista johtuen... (tottapuhuen tämä koskee kyllä kaikkia täkäläisiäkin). Lääkärikin osasi tarkastuksessaan olla niin viksu, että näki päältä katsomalla ettei tyttöä juuri tarvitse tutkia, siitähän näkee päälle että sillä menee hyvin. Paheksun tätä vapaamielisyyttä ja ylimalkaisuutta, mielestäni suomalainen lääkärien tapa tutkia kaikki lapset neuvolassa samalla tavalla, riippumatta siitä miltä ne päälle näyttää, on parempi.

Niilo 3-vuotispäivän aamunaan. On niin iso poika jo. Poropyjama verottaa vähän tuota coolia uskottavuutta.
Ihan pikaisesti kuulumisia, ihan vaan siitä ilosta että kone toimii taas.

1 kommentti:

Katriina kirjoitti...

Niilorukka - kultatukka...

voi miten ihanaa on se että nipsullekin tulee se uhma!
Siis kädet silmien eteen ja sormet korviin, kuten viimeksi skypetettäessä
juu ja sannalle jaksuja - ne on ihan kauheita ne miespuoliset (no odotahan vaan kunhan liljuska äkkää tän homman,,,)