Kaksi vuotta ympäri käyty ja yhteen tultu

Kesän kuumuudesta syksyyn ja ruskaan siirtyminen ei ole tapahtunut aivan niin "yli yön" kuin blogipäivityksistä voisi päätellä. Paljon on tapahtunut välissä. Vieraita Suomesta ja Saksasta on vastaanotettu ja hyvästelty, kesämatkojakin tehty pohjoiseen ja etelään, Uuden Englannin hummeri- ja simpukkakojut testattu ja syvän etelän rasvapatojen keitokset maisteltu. Ja kaiken huipuksi lämmin syksy jatkui täällä ennätyspitkään. Lokakuussa lämpimät säät ja Saksanmaalta paikalle lentänyt grillimestari varmistivat että grilliä käytettiin riittävän monta kertaa jotta kesä tuntui kesältä. Vaikka lokakuussa oltiinkin. Vasta aivan kuluneiden muutamien viikkojen aikana ovat puiden lehdet muuttuneet keltaiseksi ja pipoja ja hanskoja on alettu kaivaa esiin toden teolla. Sugarloaf mountainille päästiin vaeltamaan kaksi viikkoa sitten vielä aivan t-paitasillaan.
Koulut ovat alkaneet molemmilla lapsilla ja ollaan oikeastaan päästy jo syksyn paremmalle puolelle, rutiinit ovat molemmille tuttuja. Pienestä Liljastakin on tullut "koululainen" Yellowbird-luokassa opettaja Ellenin johdolla. Ja Lilja tykkää, kävisi useamminkin kuin mahdollisina kahtena aamuna viikossa. Alku-ujostelujen jälkeen ei mennyt montaakaan päivää koulua, kun yksi ja toinen vanhempi sekä myös opettaja tulivat kommentoimaan kuinka hyväntuulinen ja iloinen tyttö Lilja on. "She's just one happy little thing" sanoi opettaja. Tämän pääsin itsekin toteamaan kun muutaman viikon jälkeen tuli minun vuoroni olla luokassa opettajan apuna. Lilja nauttii päivästään luokassa täysin siemauksin, osallistuu laululeikkeihin naama loistaen ja ei suostuisi lähtemään kotiin, jollei houkuttimena olisi lounas.

Syksyn tullen tulivat myös kurpitsat, ja jälleen Niilon luokka matkusti maatilalle kurpitsoita hakemaan. Maatilalla sai ihastella eläimiä ja sitten matkustettiin traktorin peräkärryssä kurpitsapellolle, josta jokainen lapsi sai valita itselleen mieluisan kurpitsan. Yhden kurpitsan kävivät Jussi ja Niilo kaivertamassa koululla muiden isien ja lasten kera, sen sisään laitettiin sitten kynttilä ja se vartioi portaita edelleenkin, nyt tosin jo "huulet" hampaineen sisään käpertyneinä. Tuli kai sen verran hurja naama, etteivät oravatkaan ole tänä vuonna uskaltautuneet lähelle.
Halloweenpäivän aamuna Washington D.C.:n kadut olivat tupaten täynnä juoksijoita, Marine Corps Marathon oli saanut sankat joukot juoksemaan ja vähintään toiset saman verran ihmisiä katsomaan ja kannustamaan. Osa juoksi naamiaisasuissa päivän teemaan sopien, Jussi se juoksi ihan mustissaan vaan ja sieltä juoksijoiden joukosta sen bongasi yhden hengen kannustusryhmä Sanna. Hieno päivä katsojalle vaeltaa Washingtonin katuja, ja hieno sää juoksijoille juosta. Yksi matkamuisto lisää molemmille.
Kahden vuoden Halloween-veteraanille Niilolle oli päivänselvää, että hän pukeutuu Spidermaniksi Halloweenina. Aiempina kertoina homma toimi vielä niin että äiti toi kotiin asun ja ilmoitti että katsos, eikö olekin hieno asu, saat pukea sen Halloweenina. Nyt ei ollut ulkopuolisilla enää mitään sanottavaa. Onneksi olivat äidin tuntosarvet jo olleet ulkona ajoissa, ja puku oli tilattuna hyvissä ajoin ja kohtuuhintaisena. Leikkikoululla vietettiin paraati, ja ikään sopien luokassa olivat myös Batman (Niilon ylin ystävä Brian) sekä Superman. Liljalla olisi ollut mahdollisuus pukeutua joko vanhaksi tutuksi norsuksi, tai keijuksi, mutta H-hetkellä sekä koululla että Halloween-iltana Lilja veti suunnitelmat puihin ja esiintyi omana itsenään.

Halloween-ilta sujui melkoisella rytinällä kun Niilo ja naapurin Max kipittivät (molemmat sattumalta Hämähäkkimiehinä) ovelta ovelle ja äiti yritti pysyä vauhdissa mukana Lilja käsipuolessaan. Kassi pullollaan herkkuja palattiin kotipöydän ääreen, ja Niilo ja Lilja saivat maistiaiset ja Niilo vielä ystävällisesti jakoi omistaan äidille ja isälle, sekä antoi loput "säilytykseen". Seuraavana päivänä Niilo päivitteli autossa kuinka hän sai "melkein liikaa karkkia", mutta että hänhän "kyllä jakoi muillekin niitä". Seuraavaksi, loogisena jatkumona tuli huomio "Mutta äiti, sinähän et ole saanut tänään ollenkaan vielä karkkia. Minä voisin antaa sinulle sitten illalla jälkiruoaksi. Ja samalla minä sitten voisin itsekin ottaa vähän."