Kuvat kertovat taas enemmän kuin jaksan itse naputella päiväunien aikaan. Onnelliset varpaat altaan reunalla. Ehtipä perheenäiti vähän sutaisemaan kynsilakkaakin juhlan kunniaksi. Ja sitä kädessä ollutta drinkkiä ei tietenkään kuulu näyttää koska kyseessä on perheblogi.
Onnellinen poika. Vapaa paksujen talvivaatteiden kurimuksesta, viettämässä täydellistä perhe-elämää kun kukaan ei koskaan siivoa eikä laita ruokaa...
Onnellinen tyttö, hiekkaa naamalla ja äiti ja isä käden ulottuvilla.
Jännittävä hetki. Krokotiili käsissä.
Huimapää, kuin kala vedessä.
Kyllä se meri oli aika suolainen ja kirveli silmiä, mutta silti poika haluaisi että pyydämme jotakuta setää rakentamaan meille Meksikoon talon, jotta voisimme muuttaa sinne asumaan.
4 kommenttia:
JEEEEEE!
Ihania kuvia! Ei tässä nyt mitään ylimääräisiä äidin
kirjallisia lätinöitä kaivatakaan! Määkin tahron talon Meksikoon!
Hola! Mekin tullaan sitten heti kylään sinne Meksikoon. Näyttääpä muuten hienoilta kuvilta! Taitaa olla hyvä kamera käytössä, sanoo Jouni... Olisko joku pikku pokkari???
Niilon ainoana oikeana setänä tuli suuret meksikon talon rakennuspaineet... ;-)
Ja tuli suuri himo päästä etelän auringon alle... :-)
Ja hienoja kuvia! Oikea krokotiili Niilon käsillä, hui kauhistus!
Lähetä kommentti