Toisinaan talossa vallitsee rauha ja hiljaisuus kun kummatkin ipanat uppoutuvat kirjoihin tai kuten tässä, vanhoihin Aku Ankkoihin (arvata saattaa ettei anti ole kovinkaan suuri tälle lukijakunnalle, mutta joku niissä kiehtoo). Yleensä jonkun sortin meteli on taattu.
Lilja kulkee ympäri taloa, soveltaa luovasti sanontaa "Tuo tullessasi, vie mennessäsi". Se pätee kaikkeen Liljan ulottuvilla olevaan tavaraan. Tietynkaltaiset leiriolosuhteet täällä ovat johtaneet siihen että lasten hatut ja tumput ovat helposti tarjolla avoimissa laatikoissa. Lilja kulkeekin jatkuvasti joku pipo päässään, kuten tässä Niilon pipo ja tumputkin vielä varmuuden vuoksi. Tyttö todella viihdyttää itse itseään ja kun huumoria ei tarvitse jakaa kenenkään kanssa, on aina hauskaa kun voi nauraa itselleen. Niin se hyppelee yksinään talon käytäviä, hihkuu ja lallattelee. Toistelee itselleen ja muille kaikkea merkityksellistä. "Toimii." "Vauva nukkuu." "Pieni papana tuli." Sanavarasto on varsin hyvä, mutta ihan samanlainen höpöttäjä ei tyttö ole kuin isoveljensä.
Niilo lienee varsin tyypillinen 4-vuotias mielikuvitusleikkeineen ja värikkäine tarinoineen. Sanavarastoa on kartuttanut suomenkielisten äänisatujen kuuntelu (jotka usein puheenparsineen ovat peräisin menneiltä vuosikymmeniltä) ja se tuo oman lisävärinsä päivittäiseen keskusteluun. "Minä olen aivan järkyttynyt!" on tyypillinen parahdus vastineena jollekin tiukkasävyiselle komennolle, ja kehoitukselle käydä vessassa kuullaan toisinaan vaimeampana vastusteluna "Se on aivan tarpeettoman keinotekoista minun mielestäni". Takapihalla pelataan Niilon itsensä kehittämää peliä "Tuomintalaitosta" jossa pesäpallomailalla lyödään jalkapalloa maata pitkin. Niilon kysymys "mistä maapallo on tullut avaruuteen" alkaa lyhyen keskustelun kautta hurjat mielikuvitusskenaariot tapahtumien kulusta. Vaikka äidin mukaan ei ole ketään joka olisi ollut silloin paikalla ja joka voisi kertoa tapahtumista, niin Niilon mukaan ehkä joku planeetta voisi kertoa. Puhuva planeetta. Puhuva automaattiplaneetta, joka....)
Pääsiäisenä talosta löytyi pääsiäispupun tuomia tuliaisia. Ei tarvinnut Liljan juuri etsiä kun Niilo kiljahdellen bongasi kaikki kätköt. Ison jaon jälkeen Liljakin pääsi hartaudella "sukkalaan" makuun. Ruoka kyllä maistuu aina ja erityisesti kotiruoka, jota tuo muka laiheliini santsaa vähintään kaksi, yleensä kolme kertaa. Parempi pitää "sukkalaa" pääsiäisherkkuna.
Puolikkaan suklaapupun jälkeen kädet on näin siistit, tarviiko mennä pesulle?!
Toisinaan talossa vallitsee rauha ja hiljaisuus kun kummatkin ipanat uppoutuvat kirjoihin tai kuten tässä, vanhoihin Aku Ankkoihin (arvata saattaa ettei anti ole kovinkaan suuri tälle lukijakunnalle, mutta joku niissä kiehtoo). Yleensä jonkun sortin meteli on taattu.
Lilja kulkee ympäri taloa, soveltaa luovasti sanontaa "Tuo tullessasi, vie mennessäsi". Se pätee kaikkeen Liljan ulottuvilla olevaan tavaraan. Tietynkaltaiset leiriolosuhteet täällä ovat johtaneet siihen että lasten hatut ja tumput ovat helposti tarjolla avoimissa laatikoissa. Lilja kulkeekin jatkuvasti joku pipo päässään, kuten tässä Niilon pipo ja tumputkin vielä varmuuden vuoksi. Tyttö todella viihdyttää itse itseään ja kun huumoria ei tarvitse jakaa kenenkään kanssa, on aina hauskaa kun voi nauraa itselleen. Niin se hyppelee yksinään talon käytäviä, hihkuu ja lallattelee. Toistelee itselleen ja muille kaikkea merkityksellistä. "Toimii." "Vauva nukkuu." "Pieni papana tuli." Sanavarasto on varsin hyvä, mutta ihan samanlainen höpöttäjä ei tyttö ole kuin isoveljensä.
Niilo lienee varsin tyypillinen 4-vuotias mielikuvitusleikkeineen ja värikkäine tarinoineen. Sanavarastoa on kartuttanut suomenkielisten äänisatujen kuuntelu (jotka usein puheenparsineen ovat peräisin menneiltä vuosikymmeniltä) ja se tuo oman lisävärinsä päivittäiseen keskusteluun. "Minä olen aivan järkyttynyt!" on tyypillinen parahdus vastineena jollekin tiukkasävyiselle komennolle, ja kehoitukselle käydä vessassa kuullaan toisinaan vaimeampana vastusteluna "Se on aivan tarpeettoman keinotekoista minun mielestäni". Takapihalla pelataan Niilon itsensä kehittämää peliä "Tuomintalaitosta" jossa pesäpallomailalla lyödään jalkapalloa maata pitkin. Niilon kysymys "mistä maapallo on tullut avaruuteen" alkaa lyhyen keskustelun kautta hurjat mielikuvitusskenaariot tapahtumien kulusta. Vaikka äidin mukaan ei ole ketään joka olisi ollut silloin paikalla ja joka voisi kertoa tapahtumista, niin Niilon mukaan ehkä joku planeetta voisi kertoa. Puhuva planeetta. Puhuva automaattiplaneetta, joka....)
Pääsiäisenä talosta löytyi pääsiäispupun tuomia tuliaisia. Ei tarvinnut Liljan juuri etsiä kun Niilo kiljahdellen bongasi kaikki kätköt. Ison jaon jälkeen Liljakin pääsi hartaudella "sukkalaan" makuun. Ruoka kyllä maistuu aina ja erityisesti kotiruoka, jota tuo muka laiheliini santsaa vähintään kaksi, yleensä kolme kertaa. Parempi pitää "sukkalaa" pääsiäisherkkuna.
Puolikkaan suklaapupun jälkeen kädet on näin siistit, tarviiko mennä pesulle?!
5 kommenttia:
oijoi miten ihkuja mussukoita...
vaan kenen näköinen tämä tyttönen onkaan???
hurrmaavia
Lilja on kuin suoraan Donatella Versacen kuvastosta (hänenkin mallistossaan yhdisteltiin yllättävällä ja mediaakin ihastuttavalla tavalla villa-asusteita kevyempiin materiaaleihin). Liljahan on aina ollut kuvauksellista malliainesta: nyt kuvataan, hymyile, klik! Puhumattakaan ulkonäöstä. Mutta kuten jo Katriina totesi, vaikea sanoa mistä suvun haarasta tyttö on kauneutensa saanut... ehkä Äidiltä? Isäthän on vaan komeita.
Niilosta ja viime vuosikymmeniltä peräisin olevista
sananparsista päätellen taidan jättää väliin suunnitelmani hankkia Niilolle lahjaksi Lasten Kalevala ääni- ja kuvakirjan. Nurkan takaa saattaisi kuulua kohta että "Miks on mulla muoto musta, olen aivan järkyttynyt, muoto musta, kaiat kasvot minun mielestäni. Mieleni minun tekevi leikkiä Tuomiolaitosta ..." (Mistä ihmeestä tämä Tuomiolaitos -nimi tuli??) Kalevalainen lisäsanavarasto saattaisi rassata arkipäivää...
Ällistyttävä sanavarasto nelivuotiaalla pojalla, joka kaiken lisäksi elää ainakin osittain kaksikielistä arkipäivää! Siinä monelta aikuiseltakin menee
snat smolvuun.
Tuomiolaitos-termi saattaa olla peräisin kirjasta Fedja-setä, kissa ja koira. Jostain muusta kirjasta on ehkä peräisin sananlaskujen viljely. Tänään vessassa käynti ennen uloslähtöä oli taas niin vastentahtoista, että vielä suljetun oven takaakin kuului " Sammal... Ei sammal... Ei sammal pysy kaivossa. Eikä kivi pysy myöskään." Ja päälle mielenosoituksellista kielen pärisytystä. Onneksi oli ovi kiinni niin sain vapaasti nauraa jätkän protestoinnille.
Niiro to Ririya wa kawaii desu ne!
"Se on aivan tarpeettoman keinotekoista minun mielestäni". Heh!
Yksi frendi kertoi juuri vähän aikaa sitten että hänen 3.5v poikansa on aika pikkuvanha... varmaan jotain saman tyylistä puhelee... :-)
Toivottavasti tuhkapilvi ei estä teitä tulemasta tänne! Ikävä niin isoveljeä kuin lapsiakin. Ja vähän Sannaakin, ettei tule paha mieli... :-)
Oho... oli pseudonyymi-account auki.
Lauri-setä se tässä siis :-)
Lähetä kommentti