JA vielä yhden kerran synttärit --Amerikan maalla.

Yhtenä aamuna alakerran lattialla odotti unista poikaa paketti ja ilmapallot. Sen verran painoi unihiekka vielä jäsenissä, että tilannetta täytyi pysähtyä hetkeksi pohtimaan. Aamun paketista löytyi CD-soitin ja monesta pienestä paketista siihen soitettavaksi musiikkia ja äänisatuja. Loput paketit jäivät odottamaan iltaa, sillä oli jälleen aika kiiruhtaa leikkikoululle.

Leikkikoulun välipalalle oli tämän neljävuotiaan äiti leiponut suklaavadelmakääretortun. Yllättäen paikalle ilmestyi myös erään pari päivää aiemmin syntymäpäiviään viettäneen pojan syntymäpäivämuffinssit, tai oikeammin "cupcakes". Pieni muffinssin näköinen leivos, jonka päälle on sudittu tahmeaa kuorrutetta -"icing" iski jälleen! Sivumennen sanoen yleinen oletushan on että lapset syövät vain sen imelän makean värjätyn kuorrutteen, ja koska näin on, ei sen kuorrutteen alla olevan kakun tarvitse maistua pahvia kummemmalta -koska lapset eivät kuitenkaan syö sitä! Ja jos joku erehtyy sitä syömään -no, sehän maistuu pahvilta, kuka sitä viitsisi syödä?!

Käsivarret vielä kankeina edellisen illan kakkutaikinan vatkaamisesta katselin karvain mielin kun kahdesta kilpailevasta "herkusta" lapset pistelivät lähinnä toisesta sen kuorrutteen ja kippasivat loput roskikseen. Yhden lapsen paikalla ollut äiti sentään pelasti oman poikansa lautaselta kääretortun ja söi sen. Ehkä tämän toisen äidin mieliksi. Mutta niin se vain on, se mikä Suomessa luokitellaan herkuksi tai makeaksi, on täällä ihan arkista välipalaa. Kuulemma korvapuustit olisivat hyvä "snack" leikkikouluun! Ei ihme että pojan housut ovat alkaneet syksyn jälkeen kiristämään vyötäröltä.

Illalla jatkettiin pienimuotoisissa juhlatunnelmissa, joskaan tunnelmanluontiin osallistuneet paketit eivät olleet niinkään pieniä. Junaradan jatko-osia, kilpa-auton varikkovarustus sekä kirjat saivat riehakkaan vastaanoton.

Seuraavana viikonloppuna oli ohjelmassa syntymäpäivän viettoa, vaan yksi yritys kaatui sankarin kuumetautiin ja otimme kolmannet 4-vuotissynttärit kalenteriin sitä seuraavalle viikonlopulle. Ja sitten taas avattiin paketteja! Edellisvuoden synttäreistä oltiin jo tultu niin pitkälle, että kahden vieraan sijasta lapsia oli kuusi ja vanhemmat siihen mukaan myös. Äitiä kyllä arvelutti lukumäärä, mutta todettiin että kaikki nämä Niilon hyvät kaverit oli kiva saada juhliin mukaan, etenkin kun seuraavana vuonna he tuskin enää saapuvat paikalle, Kaskenkadulle!
Niilo innokkaana kokkina oli tietysti mukana kakun teossa, erityisesti taiteellisessa toteutuksessa. Ja tämä ei sitten ole mitään impressionistista taidetta, ettäs tiedätte! Ylläolevaan kakku ja kuorrute -teemaan liittyen naapurin periamerikkalainen rouva totesi riemastuneena tästä suomalaisesta kerma-suklaa-hedelmäkakusta, että "mahtavaa, kakku joka on terveellinen!"
Koska ei ollut icingia syötäväksi, niin masuissa oli tilaa oikealle kakulle, ja roskiin päätyneen kakun määrä oli jo hyväksyttävämpi... juhlat olivat oikein mukavat, tiivistunnelmaiset tosin, mutta onneksi meno ei yltynyt missään vaiheessa liian riehakkaaksi.