Hätätilaksi ihan siedettävää

Tänne on tullut lunta. Monta kertaa peräjälkeen. Ennusteet lupailevat seuraavaa talvimyrskyä jo kun edellinen on tyyntymässä. En enää pysy laskuissa. En pysy kärryillä edes kalenterista. Ollaan oltu tiukasti 200 metrin säteellä kotoa viikon ajan. Jo kaksi viikkoa sitten lauantaina tuli ensimmäinen lumimyrsky (joulukuun samanlaisen jälkeen) joka onnistui vesittämään erinäiset suunnitelmat. Vaikka saldo ei ollut kahtakymmentä senttiä enempää. Mutta kun alueen lumenpoistokapasiteetti on päätetty säätää lumettomia talvia viettävän maan tasolle, niin vaikutus on sama riippumatta senteistä. Kehoitetaan ihmisiä varautumaan tilanteeseen, suljetaan koulut ja virastot ja odotetaan että seuraavien päivien auringonpaiste sulattaa lumen. Usein niin käykin. Pari päivää myöhemmin keskiviikkona jälleen tuli röpsäys lunta ja koulut suljettiin.

Siitä alue tokeni nopeasti ja viranomaiset pääsivät varoittamaan ihmisiä jo seuraavasta todellisesta hurjasta ennätyksiä koettelevasta talvimyrskystä joka oli lankeava yllemme perjantai-iltana. Ja se kyllä lankesi. Ja sen mukana lankesivat sadat ja ehkä tuhannet sähköjohdot jättäen kymmeniä tuhansia talouksia vaille sähköä. Auraamattomien teiden takana olevien hajonneiden muuntajien ja katkenneiden sähköjohtojen korjaaminen sinänsä ei liene mutkikasta, mutta kulkuyhteyksistä johtuen sähköjen uhattiin pysyvän poissa useita päiviä. Arvaamatta tämä myrsky toi luoksemme suomalaisia vieraita, tulivat tosin kävellen muutaman mailin päästä sähkön hylkäämästä talostaan, siinä vaiheessa kun hanskojen käyttö sisätiloissa tuli tarpeelliseksi. Sellaista leirielämää monet täkäläiset viettävätkin taloissaan muutamia päiviä, jolleivat häivy hotelliin tai naapureiden vieraaksi. Kertovatpa uutiset niistäkin neropateista jotka ovat kuolleet häkämyrkytykseen kotonaan tuotuaan sisään grillin ruoan valmistamista varten. Yllättävän mitättömän uutisoinnin nämä tapahtumat täällä saavat, luulisi jonkun hoksaavan surullisten tarinoiden opetusarvon, edes.

Lumenluontilihakset ovat jo valmiiksi maitohapoilla, mutta oma osuus jalkakäytävästä täytyy hoitaa, ja välillä naapureille palveluksena heidänkin jalkakäytävänsä -sitä saa mitä antaa. Teiden auraamattomuuden vuoksi ei ollut harhakuvitelmia siitä että lähtisi autolla liikenteeseen muuten kuin äärimmäisen pakon edessä, mutta sieltä se auto oli parempi kaivaa kinoksesta esiin sillä kun aurinko alkaa sulattaa lumen pintaa ja yö sen taas jäädyttää, niin hetken päästä auto on sellaisen ikiroudan alla ettei sillä sitten ajellakaan ennen seuraavaa kesää. Mutta tilanne oli aivan kuin mitään ei koskaan olisi lapion kanssa tehtykään, kun seuraava lumimyrsky keskiviikkona hautasi jälleen kaiken paljaana olleen puolen metrin lumivaippaan ja sitä myöten myös verhosi samalla mitalla sen aiemmin pihaa suojanneen puolen metrin lumikerroksen. Ja nyt alettiin jo puhua paksuimmasta lumivaipasta mitä 110 vuoteen on nähty. Tänään on kulunut tasan viikko siitä kun lunta alkoi ekan kerran kasaantua teille, ja tänään näin ensimmäistä kertaa tiellämme auran. Mukavasti se oli tehnyt auton ja tien välille loskaisen 30 cm vallin, joka illan tullen ja auringon laskettua jo jäätyikin sellaiseksi paakuksi johon muovinen lumilapio ei tehoa. Saapa nähdä mitä vippaskonsteja siihen keksin.

Aurauksen tehottomuus on johtanut siihen että koko Washington D.C.:n alue on "halvaantunut" ja Liittovaltion hallinto on ollut toistuvasti kiinni, jo neljättä päivää. Sen rinnalla tietysti on mitätön pikkuseikka että koulut Montgomery countyn alueella ovat myös tämän viikon suljettuna. Pikkuseikka tosin tarkoittaa kallista laskua, sillä koululaisten kouluvuotta venytetään vastaavasti lukuvuoden lopusta, eli kesälaitumille päästään noin viikkoa aiottua myöhemmin. Sitkeä suomalaississi se täältä huushollista on kävellyt läpi tuulen ja tuiskun ja auraamattomien teiden töihin päivittäin, tehtyään yleensä ensin pihan ja jalkakäytävän lumityöt. Toisinaan tosin tyhmänrohkeana, sillä täkäläiset puut eivät selvästikään ole luotuja kantamaan lumitaakkaa oksillaan, Suomen kuusipuut ovatkin muotoilultaan siihen tarkoitukseen sopivampia. Täkäläiset puut (jotka ovat isoja, vanhoja, haperoita ja lukuisia) ropsauttelevat ison miehen reiden paksuisia karahkoita alas pikku tuulenpuhureistakin, puhumattakaan keskiviikon 18 m/s - 27 m/s tuulenpuuskista.

Kaupat kokivat ehkä ensin hetkellisen hamstrausbuumin myönteiset vaikutukset, mutta sittemmin kun kauppojen hyllyjen täyttäminen on edellämainituista liikenteen rajoituksista johtuen hidastunut, ei kaupoilla ole myytävää vaikka joku sinne tiensä löytäisikin. Kuitenkin kultasuoni se tästäkin avautuu joillekin ahkerille. Tänään kulki ovelta ovelle tarjoamassa palveluksiaan kaksi lapiomiestä, jotka korvausta vastaan lupasivat kaivaa auton kinoksesta esiin. Yritteliäisyyttä arvostaen ja olosuhteiden rajoittaessa omaa lapiointiani maksoin ilolla muutaman kympin kun kaksi raavasta ukkoa tekivät sen homman parissa kymmenessä minuutissa, mikä minulta olisi ottanut tunnin tai enemmänkin. Harmi vaan että olivat paikalla ennen auraa ja sen jättämää vallia.

Vielä suurempi kultasuoni odottelee louhimistaan, kun kevät koittaa ja viimeisteltyjen puutarhojen ja palloiksi ja kartioiksi parturoitujen pensaiden maa paljastuu retaleisten ja repsottavien hapsujen ja risujen maisemaksi. Silloin riittää "maisemoijien" (landscaping) kalentereissa kiirusta.