Liljan päivän kunniaksi puurotahmaa lattioissa ja pöydässä vierastava äiti lopulta päätti katsoa muualle ja antaa Liljalle lusikan kauniiseen käteen. Kyllä se vaan suuhun meni se puuro... osittain.
No voi ihanuutta! Eihän siitä ole kuin puoli vuotta kun tälle hymytytölle piti väkisin syöttää puurot ja muut - vaikka kuinka sydäntä särkevästi valitti! Menköön lattialle vaikka jonnekin - kunhan edes osa maaruun... Jaa mutta - ei meilläkään enää kukaan lattialta ruokia putsaa! Levätköön kirsikkapuun alla pikku siivoojamme!
Lähes vuosi sitten minullakin oli pari kertaa mahdollisuus yrittää kaikin konstein tuupata jotain ravitsevaa pikkuLiljuskan neliön muotoisena karjuvaan suuhun:"Emmmmääää! Emmääääää!!!" Kyynelien täyttämät siniset silmät katsoivat välillä anovasti, välillä vihaisestikin, että "Etkö sinä tollo aikuinen ymmärrä? Minä en halua syödä noita rautatipoilla maustettuja sekoituksia, koska MINULLA TULEE NIISTÄ MASU KIPEÄKSI!"
Ihana kuva!
Ps. Pitäisiköhän Lillipikkuinen viedä viimeinkin kampaajalle? Tukka tulee jo korville!
Liljahan on todellakin nykyään ja viimeiset 4 tai 5 kk ollut todellinen suursyömäri. Ruokapöytään ei tarvitse kahta kertaa kehoittaa ja ruokamäärät ovat tytön kokoon nähden massiiviset. Ruokailun jälkeen olemus muistuttaa pystyssä vaappuvaa mäyrän nielaissutta boaa, kun pitkulaisen ja hoikan tytön maha on pullollaan. Välipalasta mainittaessa se lähtee itse hakemaan jugurttia jääkaapista (jos vaan saisi oven auki). Tukkahan on aivan trendikkäintä muodin kärkeä, ainakin siitä päätellen mitä Suomen turuilla ja toreilla viime vuosina havaitsin. Täällä Amerikassa tosin tätä kynittyä trendiä ei oikein osata arvostaa, hiukset on muhkeita ja tasapituisia moppeja. Esitän täkäläisille selityksen "We are from Europe" kuten aina kun omituisuutemme täkäläisten silmissä vaatii selittelyä.
Söpö se keinukuva, Lilja oli oikein nätti. Minä jo odottelen että tulette tänne Suomeen että voin pitää mehukestit lapsille. Saatte te aikuisetkin mehua... ...ehkä ;-P
4 kommenttia:
No voi ihanuutta!
Eihän siitä ole kuin puoli vuotta kun tälle hymytytölle piti väkisin syöttää puurot ja muut - vaikka kuinka sydäntä särkevästi valitti!
Menköön lattialle vaikka jonnekin - kunhan edes osa maaruun...
Jaa mutta - ei meilläkään enää kukaan lattialta ruokia putsaa! Levätköön kirsikkapuun alla pikku siivoojamme!
Lähes vuosi sitten minullakin oli pari kertaa mahdollisuus yrittää kaikin konstein tuupata jotain ravitsevaa pikkuLiljuskan neliön muotoisena karjuvaan suuhun:"Emmmmääää! Emmääääää!!!" Kyynelien täyttämät siniset silmät katsoivat välillä anovasti, välillä vihaisestikin, että "Etkö sinä tollo aikuinen ymmärrä? Minä en halua syödä noita rautatipoilla maustettuja sekoituksia, koska MINULLA TULEE NIISTÄ MASU KIPEÄKSI!"
Ihana kuva!
Ps. Pitäisiköhän Lillipikkuinen viedä viimeinkin kampaajalle? Tukka tulee jo korville!
Liljahan on todellakin nykyään ja viimeiset 4 tai 5 kk ollut todellinen suursyömäri. Ruokapöytään ei tarvitse kahta kertaa kehoittaa ja ruokamäärät ovat tytön kokoon nähden massiiviset. Ruokailun jälkeen olemus muistuttaa pystyssä vaappuvaa mäyrän nielaissutta boaa, kun pitkulaisen ja hoikan tytön maha on pullollaan. Välipalasta mainittaessa se lähtee itse hakemaan jugurttia jääkaapista (jos vaan saisi oven auki).
Tukkahan on aivan trendikkäintä muodin kärkeä, ainakin siitä päätellen mitä Suomen turuilla ja toreilla viime vuosina havaitsin. Täällä Amerikassa tosin tätä kynittyä trendiä ei oikein osata arvostaa, hiukset on muhkeita ja tasapituisia moppeja. Esitän täkäläisille selityksen "We are from Europe" kuten aina kun omituisuutemme täkäläisten silmissä vaatii selittelyä.
Söpö se keinukuva, Lilja oli oikein nätti. Minä jo odottelen että tulette tänne Suomeen että voin pitää mehukestit lapsille. Saatte te aikuisetkin mehua... ...ehkä ;-P
Lähetä kommentti