Vasikoita lumella ja laitumella

Alkuviikon lumimyräkkä ja jalkakäytävien lapiointipuuhat vaihtuivat loppuviikosta todelliseen kesälaitumen hurmaan. Kuvien ottamisen välillä on kolme kokonaista päivää. Kuinka moni tunnistaa seuraavan: ensimmäisen lumettoman auringonpaisteen sattuessa, joskus siellä Vapun tienoilla, kevätkolttuihin sonnustaudutaan väenväkisin, vaikka oikeasti selkäpuolella halla vielä vihmoo niskapiitä? On sitä täälläkin, vähän toisessa muodossa: jotkut naapureiden lapset ovat juoksennelleet sortseissa ja toppatakissa pakkaslukemista huolimatta. Mutta eilen kun aurinko lämmitti maisemaa Suomen kesäkuutakin paremmin, ei Niilon sortsiasu ollut liiottelua. Ja olisittepa nähneet miten poika kirmasi kun sai ylimääräiset vaatekerrokset pois jäykistämästä menoa. Vauhti oli sitä luokkaa, etten saanut poikaa osumaan kunnolla fokukseen. 
Nuorimmainen vasikkamme kasvattaa jo kesäkutrejaan siihen malliin, että oli aika laittaa tukkatilanteen päivitys tänne blogiinkin. Ja voihan siitäkin mainita, että tyttö taapersi toissapäivänä ensimmäiset viisi askelta ilman tukea! En tiedä sitten onko keväthuuma mennyt lasten korvien väliin niin pahasti, että yöunet ovat olleet kortilla viimeaikoina. Ja aamupalapöydässä kuunneltiin kuinka ulkoa kantautui kyyhkysten huhuilu. Niilo saikin siitä oivan ajatuksen, että sitten jouluna voidaan tehdä piparikyyhkysiä. Sanoin, että ensin tulee kesä, mutta Niilo julisti rohkeasti että hän jaksaa kyllä odottaa.