Toisinaan talossa vallitsee rauha ja hiljaisuus kun kummatkin ipanat uppoutuvat kirjoihin tai kuten tässä, vanhoihin Aku Ankkoihin (arvata saattaa ettei anti ole kovinkaan suuri tälle lukijakunnalle, mutta joku niissä kiehtoo). Yleensä jonkun sortin meteli on taattu.
Lilja kulkee ympäri taloa, soveltaa luovasti sanontaa "Tuo tullessasi, vie mennessäsi". Se pätee kaikkeen Liljan ulottuvilla olevaan tavaraan. Tietynkaltaiset leiriolosuhteet täällä ovat johtaneet siihen että lasten hatut ja tumput ovat helposti tarjolla avoimissa laatikoissa. Lilja kulkeekin jatkuvasti joku pipo päässään, kuten tässä Niilon pipo ja tumputkin vielä varmuuden vuoksi. Tyttö todella viihdyttää itse itseään ja kun huumoria ei tarvitse jakaa kenenkään kanssa, on aina hauskaa kun voi nauraa itselleen. Niin se hyppelee yksinään talon käytäviä, hihkuu ja lallattelee. Toistelee itselleen ja muille kaikkea merkityksellistä. "Toimii." "Vauva nukkuu." "Pieni papana tuli." Sanavarasto on varsin hyvä, mutta ihan samanlainen höpöttäjä ei tyttö ole kuin isoveljensä.
Niilo lienee varsin tyypillinen 4-vuotias mielikuvitusleikkeineen ja värikkäine tarinoineen. Sanavarastoa on kartuttanut suomenkielisten äänisatujen kuuntelu (jotka usein puheenparsineen ovat peräisin menneiltä vuosikymmeniltä) ja se tuo oman lisävärinsä päivittäiseen keskusteluun. "Minä olen aivan järkyttynyt!" on tyypillinen parahdus vastineena jollekin tiukkasävyiselle komennolle, ja kehoitukselle käydä vessassa kuullaan toisinaan vaimeampana vastusteluna "Se on aivan tarpeettoman keinotekoista minun mielestäni". Takapihalla pelataan Niilon itsensä kehittämää peliä "Tuomintalaitosta" jossa pesäpallomailalla lyödään jalkapalloa maata pitkin. Niilon kysymys "mistä maapallo on tullut avaruuteen" alkaa lyhyen keskustelun kautta hurjat mielikuvitusskenaariot tapahtumien kulusta. Vaikka äidin mukaan ei ole ketään joka olisi ollut silloin paikalla ja joka voisi kertoa tapahtumista, niin Niilon mukaan ehkä joku planeetta voisi kertoa. Puhuva planeetta. Puhuva automaattiplaneetta, joka....)
Pääsiäisenä talosta löytyi pääsiäispupun tuomia tuliaisia. Ei tarvinnut Liljan juuri etsiä kun Niilo kiljahdellen bongasi kaikki kätköt. Ison jaon jälkeen Liljakin pääsi hartaudella "sukkalaan" makuun. Ruoka kyllä maistuu aina ja erityisesti kotiruoka, jota tuo muka laiheliini santsaa vähintään kaksi, yleensä kolme kertaa. Parempi pitää "sukkalaa" pääsiäisherkkuna.
Puolikkaan suklaapupun jälkeen kädet on näin siistit, tarviiko mennä pesulle?!
Toisinaan talossa vallitsee rauha ja hiljaisuus kun kummatkin ipanat uppoutuvat kirjoihin tai kuten tässä, vanhoihin Aku Ankkoihin (arvata saattaa ettei anti ole kovinkaan suuri tälle lukijakunnalle, mutta joku niissä kiehtoo). Yleensä jonkun sortin meteli on taattu.
Lilja kulkee ympäri taloa, soveltaa luovasti sanontaa "Tuo tullessasi, vie mennessäsi". Se pätee kaikkeen Liljan ulottuvilla olevaan tavaraan. Tietynkaltaiset leiriolosuhteet täällä ovat johtaneet siihen että lasten hatut ja tumput ovat helposti tarjolla avoimissa laatikoissa. Lilja kulkeekin jatkuvasti joku pipo päässään, kuten tässä Niilon pipo ja tumputkin vielä varmuuden vuoksi. Tyttö todella viihdyttää itse itseään ja kun huumoria ei tarvitse jakaa kenenkään kanssa, on aina hauskaa kun voi nauraa itselleen. Niin se hyppelee yksinään talon käytäviä, hihkuu ja lallattelee. Toistelee itselleen ja muille kaikkea merkityksellistä. "Toimii." "Vauva nukkuu." "Pieni papana tuli." Sanavarasto on varsin hyvä, mutta ihan samanlainen höpöttäjä ei tyttö ole kuin isoveljensä.
Niilo lienee varsin tyypillinen 4-vuotias mielikuvitusleikkeineen ja värikkäine tarinoineen. Sanavarastoa on kartuttanut suomenkielisten äänisatujen kuuntelu (jotka usein puheenparsineen ovat peräisin menneiltä vuosikymmeniltä) ja se tuo oman lisävärinsä päivittäiseen keskusteluun. "Minä olen aivan järkyttynyt!" on tyypillinen parahdus vastineena jollekin tiukkasävyiselle komennolle, ja kehoitukselle käydä vessassa kuullaan toisinaan vaimeampana vastusteluna "Se on aivan tarpeettoman keinotekoista minun mielestäni". Takapihalla pelataan Niilon itsensä kehittämää peliä "Tuomintalaitosta" jossa pesäpallomailalla lyödään jalkapalloa maata pitkin. Niilon kysymys "mistä maapallo on tullut avaruuteen" alkaa lyhyen keskustelun kautta hurjat mielikuvitusskenaariot tapahtumien kulusta. Vaikka äidin mukaan ei ole ketään joka olisi ollut silloin paikalla ja joka voisi kertoa tapahtumista, niin Niilon mukaan ehkä joku planeetta voisi kertoa. Puhuva planeetta. Puhuva automaattiplaneetta, joka....)
Pääsiäisenä talosta löytyi pääsiäispupun tuomia tuliaisia. Ei tarvinnut Liljan juuri etsiä kun Niilo kiljahdellen bongasi kaikki kätköt. Ison jaon jälkeen Liljakin pääsi hartaudella "sukkalaan" makuun. Ruoka kyllä maistuu aina ja erityisesti kotiruoka, jota tuo muka laiheliini santsaa vähintään kaksi, yleensä kolme kertaa. Parempi pitää "sukkalaa" pääsiäisherkkuna.
Puolikkaan suklaapupun jälkeen kädet on näin siistit, tarviiko mennä pesulle?!
