Kuvannälkäisille laitan tässä pikimmiten pientä blogintynkää. Ensinnäkin on pakko todeta tuosta ylemmän kuvan Joulutähdestä, että vaikka onkin aika vauhdikas tyttö, niin on se kuitenkin löytänyt perinaisellisen pukeutumisgeeninsä sieltä muitten geenien joukosta. Niilosta poiketen Liljalla on jo nyt tiukkoja mielipiteitä minkä takin hän haluaa päälleen pukea, ja aika vänkääminen on saada tytölle pakkasella päälle toppatakki kun se vihreä kesätakki on se ihana mikä kelpaisi. Koska se osaa avata vetoketjun niin se kanssa avaa sen, joskus yrittää sen saada takaisin kiinnikkin ja ärähtelee itselleen tai sille vetoketjulle kun ei homma suju. Koska se kerran osaa vetää hihat ylös, niin se tekee senkin. Ja joka nainenhan tietää että saappaat on ihanat, vaan vielä täytyy ehkä miettiä että millaiset saappaat sitten. Asun viimeistelee tyylikkäät aurinkolasit, silmälasit saavat silloin lentää lepikköön. Alemman kuvan asukokonaisuus on a'la mahatautisen pienen pojan toipumisfaasi äidin lämpimän aamutakin sisällä.
Toipilas oli sen verran toipilas, ettei edes hinkunut itse ulos vaikka lunta satoi ennätyksellisen paljon tämän alueen rekistereissä vaan katselivat suosiolla ikkunasta kun isä riehui lapion kanssa. Kisa oli epäreilu, yksi mies ja lapio vs. 60 cm uutta lunta vuorokauden aikana.
Viikonloppu meni kuivamuonavaraston tutkimusmatkaksi, kun koko kaupunki oli motissa parin päivän ajan. Onneksi seuraavana päivänä Niilokin oli jo riittävän voimissaan että saattoi ryhtyä isän avuksi lapiointipuuhiin.
Lilja ei tuntunut arvostavan lumihangessa kahlaamista, onneksi edes jalkakäytäviä oli saatu avattua tässä kohtaa. Mistään muualta niitä jalkakäytäviä ei olla vielä näin kolmenkaan päivän jälkeen saatu raivattua, vaikkakin paikoitellen teiden varsilla saattaa törmätä kymmenen miehen joukkioihin lapioiden kanssa, pyrkimyksenään raivata jalkakäytävät aura-autojen pakkaamien metristen kinosten alta. Tämä on kyllä kehitysmaa mitä tulee lumimyräkästä selviämiseen, eikä se tietenkään täällä olekaan niin tavallinen uhka... siitä huolimatta täytyy ihastella, että miten taas osasivat tämän sään toimittaa Hollywood tyyliin, paljon valkoista pehmeää lunta, jonka jälkeen maisemassa kuorrutetut piparkakkutalot kylpevät auringon paisteessa ja hankien hohteessa, asteita mukavat leppoisat -2 C. Lumilinnassani tunnelmoin hetken, kunnes poika tuli väittämään että se on oikeastaan hänen. Eihän aikuiset leiki lumilinnassa???
Toipilas oli sen verran toipilas, ettei edes hinkunut itse ulos vaikka lunta satoi ennätyksellisen paljon tämän alueen rekistereissä vaan katselivat suosiolla ikkunasta kun isä riehui lapion kanssa. Kisa oli epäreilu, yksi mies ja lapio vs. 60 cm uutta lunta vuorokauden aikana.
Viikonloppu meni kuivamuonavaraston tutkimusmatkaksi, kun koko kaupunki oli motissa parin päivän ajan. Onneksi seuraavana päivänä Niilokin oli jo riittävän voimissaan että saattoi ryhtyä isän avuksi lapiointipuuhiin.
Lilja ei tuntunut arvostavan lumihangessa kahlaamista, onneksi edes jalkakäytäviä oli saatu avattua tässä kohtaa. Mistään muualta niitä jalkakäytäviä ei olla vielä näin kolmenkaan päivän jälkeen saatu raivattua, vaikkakin paikoitellen teiden varsilla saattaa törmätä kymmenen miehen joukkioihin lapioiden kanssa, pyrkimyksenään raivata jalkakäytävät aura-autojen pakkaamien metristen kinosten alta. Tämä on kyllä kehitysmaa mitä tulee lumimyräkästä selviämiseen, eikä se tietenkään täällä olekaan niin tavallinen uhka... siitä huolimatta täytyy ihastella, että miten taas osasivat tämän sään toimittaa Hollywood tyyliin, paljon valkoista pehmeää lunta, jonka jälkeen maisemassa kuorrutetut piparkakkutalot kylpevät auringon paisteessa ja hankien hohteessa, asteita mukavat leppoisat -2 C. Lumilinnassani tunnelmoin hetken, kunnes poika tuli väittämään että se on oikeastaan hänen. Eihän aikuiset leiki lumilinnassa???
3 kommenttia:
jaa
ja joskus aikoja sitten tälle missille ostimme - no nyt jo pieneksi jääneet ihkunat vermeet ihan Nyyn keskustasta - eikä silloin kelvanneet vaikka oli timangeja ja semmoiisa...
Oijoi, Hollywood style indeed. Ei mikään rilli-lilli, vaan aito tähtönen valmiina valloittamaan koko vapaan maailman.
Meidän staran laatikosta perattiin kaikki out-of-season vaatteet kierrätykseen, koska ne ei mahtuneet enää yhtään mihinkään. Nyt varmaan sovitaan vähän aikaa, tosin siellä on kuulemma aivan kelvottomia sukkahousuja, joita ei voi millään pitää...
Ameriikassa ei sitten taida olla tapana mennä hiihtämällä lähikaupppaan? Vakituinen vaelluskaverini kyllästyi huonosti aurattuihin teihin, veti sukset jalkaansa ja meni hiihtämällä lähimarkettiin. Sen varran erikoinen tapaus oli ollut rannikolla asuvan väen mielestä, että henkilökunta oli käynyt kurkkimassa ovelta suksia: "kyllä se ihan oikeasti hiihti tänne!"
Etelä-Suomen lähes lumettomassa talvessa kuunneltiin korvat tarkkoina kaikkia niitä
hätätilaan julistettuja osavaltioita, joiden kerrottiin runsaan lumentulon vuoksi olevan pulassa. Arvattiin kyllä siinä samalla, että kyllä meidän isot ja pienet suomalaiset siellä pärjäävät!
Sniif... Lilli Pieni Joulun Ihme näyttää tässä kuvassa niiiiin isolta tytöltä. Ja Niilo niiiin toipilaalta....
Iloista Joulua teille kaikille sinne lumen keskelle!
Lähetä kommentti