Vappusäätä puskee

Säätiedotus lupaili lämmintä viikonlopulle, ja niinpä päätimme korkata grillikauden. Molemmissa tuli liioiteltua. Lämpöä oli ainakin 34 C varjossa, joskaan aina en viitsinyt edes korventaa itseäni sillä tiedolla paljonko asteita kulloinkin oli. Illalla auringon laskiessa kahdeksan maissa alkoi sentään vähän jo jäähtyä, yhdeltätoista asteita oli enää 25 C. Kyllä se on niin ironista, että ensin kärvistellään läpi talven talossa, jossa joka nurkasta ja ikkunanraosta puhaltaa kylmää sisään, ja seuraavassa hetkessä läkähdytään kuumuuteen.Ja missä se pitkä ja leuto kevät on, jota tässä on odoteltu...? Sitäpaitsi, sinnikkään työn tuloksena saimme syksystä alkaen koulutettua kerrostaloumpiossa vinoutuneet termostaattimme pitämään vetoisan talon viileyttä siedettävänä --koulutuksen tuloksen huomasi kun pääsiäisvieraat tulivat kyläilemään ja pukeutuivat koko matkalaukun sisältöön tarjetakseen kotimme rapsakassa sisälämpötilassa. Säät tosin viime viikkoina olivat valitettavan kylmät ja sateiset, mutta järjettömintä oli se hyppäys tropiikkiin seuraavana päivänä kun vieraat olivat lennelleet tiehensä (toiveikkaina Suomen sääennusteita kuunneltuaan).

Mutta palatakseni aiheeseen. Liioittelu jatkui. Hullut suomalaiset huhkivat päivän kuumimpaan siesta-aikaan puutarhatöissä, haravoimassa vanhoja ja levittämässä uutta haketta kukkien juurille. Syy moiseen päättömään urheiluajankohtaan oli kuitenkin nimenomaan siinä siesta-ajassa: hommat on helpointa hoitaa silloin kun lapset ovat unillaan. 

Sen jälkeen nälkäinen Jussi pääsi ruokakauppaan ja osti pari pihviä. Ihan kunnon kokoiset, ettei jää harmittamaan pieni muru rinnan alla.
Ja niitähän oli sitten mukava käristellä grillissä terassilla, huurteinen kourassa. Täytynee vielä hankkia joku pluttausallas pihalle että lapset saa siinä itseänsä viilennettyä. Äiti ei ainakaan viilene näissä asetuksissa lainkaan, kun Lilja pahus vieköön on saanut päähänpinttymän terassilta nurmelle johtavista portaista, tai mistä portaista hyvänsä mitä näköpiirissä vain on. 
Lauantain kunniaksi saatiin jälkiruokajäätelöt, mikäs sitä poikaa saisi leveämmin hymyilemään.

Lillipä ei ollut yhtään sen surkeampana, vaikka jäikin vielä ilman jäätelöä...
Ja sitten illan päätteeksi oli hyvä kylpeä hiet ja hiekat pois, lastattiin lapset ensimmäistä kertaa yhdessä isoon ammeeseen. Ehkä ne tykkäsivät? 

Kevättä rinnassa

Meidän "perhe" on päässyt kokemaan jotain kovin Amerikkalaista: NHL -tason jääkiekko-ottelun ihan paikanpäällä. Sattuneesta syystä en nyt kuitenkaan voi hehkuttaa upeaa tunnelmaa tuhatpäisen kannattajajoukon karjuessa Verizon-areenan kattoa kohti, kun Washington Capitals kohtasi New York Rangersin. Hehkutuksen puute ei kuitenkaan johdu siitä, että "Caps" hävisi, vaikka sekin on liikuttavaa. Innostuksen väljähtänyt olemus liittynee siihen, etten itse ollut lähelläkään ko. areenaa, vaan laitoin lapsia tavalliseen tapaan nukkumaan. Näin toki loppuratkaisun TV:stä (Verizonin tarjoama mukava kanavapaketti sisältää myös suorat NHL-ottelut). Kaikille kyläilyä tänne suunnitteleville tiedoksi, että täkäläisen isäntäperheenne kaksi vanhinta aikovat hyödyntää läsnäoloanne ja vilahtaa pikimmiten omille teilleen nauttimaan hetkistä ilman lapsia. Niinpä Jussikin tilasi liput otteluun, ja rentoutuneen vapaaillan tunnelmissa lähti sinne... kummisedän kanssa! Such a romantic! Mutta kyllä tässä itsellekin on jotain luvassa, nimittäin tänään illalla minäkin pääsen reffeille. Japanilaista BBQ:ta ja stand up -komiikkaa!

Stand up -komiikkaa (ja toisinaan fall down -komiikkaa) meille tarjoavat arkisin nuo kaksi perheen pienintä. Toinen heiluu kuin heinämies, näyttää isohkossa hellehatussaan pieneltä seitikiltä tai koivunkantosieneltä, ja mikäs siinä heiluessa auringon lämmittäessä vihdoinkin parin viikon sateen jälkeen. Niilosta on kasvamassa naapuruston poikajoukkion mallin mukaan melkoinen koltiainen, jota vanhempien poikien leikkipyssyt vetävät puoleensa herkeämättä. Joskus sellaisen saattaa saada hetkeksi käsiinsä ja voi sitä ihanuutta. Olen jo mukautunut ajatukseen vesipyssyn hankkimisesta. Voinhan itse herätellä sillä liian pitkään nukkuvaa miekkosta (en tarkoita tällä Niiloa).
Onneksi oma hiekkalaatikko takapihan terassilla lumoaa yhtä lailla, ja kaikki se vaiva mitä näin sen hankkimiseksi tuntuu pieneltä: yksi vääränlainen tilaus netin kautta, kina urpon puhelinasiakaspalveluhenkilön kanssa, tavaran roudaus takaisin UPS:n toimipisteeseen palautusta varten, uuden muovisen lootan haku lelukaupasta, sen tulokseton survonta auton takaluukkuun ja sen jälkeen sen palautus takaisin samaan kauppaan, vaihto erimalliseen muoviseen lootaan, uusi menestyksekkäämpi survontayritys takaluukkuun, ja viimeiseksi: tässä maassa ei hiekkaakaan saa ihan joka paikasta, mutta löysinpäs sentään sitäkin!

Possuperheen iltapäivää

Lilja vaappuu ympäri huushollia vakaansorttisella leveäraiteisella kävelytyylillään, pöhisee ja puhisee ja kurnuttelee (yrittää pistää päähänsä a. leikkiauton b. kirjan c. muovikipon). Niilo sanoo: "Ehkä Lilja on possu." Kysyin Niilolta, että oletkos sinä äidin pikku possu (ruokaa pitkin naamaa). Niilo sanoi olevansa, ja täydensi perään "Ole sinä hirveä iso sika!" Toivottavasti en.

Lunta puiden oksilla...?

Nyt on se aika vuodesta, kun alkaa taas näkyä värejä maisemassa. Siis niiden halloween- ja joulukoristeiden jälkeen. Magnoliapuiden fuksia hivelee silmää muutamien naapuritalojen pihoilla. Lähiseutua halkova puistokatu on valkoisten kirsikankukkapuiden  koristama. Onnenpensaat eli forsythiat ovat loistaneet keltaisina jo muutaman viikon ajan, myös meidän pihassamme.  
Washington D.C.:n vihreät alueet verhoutuvat myös valkean ja vaaleanpunaisen sävyyn, ja nämä vaikuttavat kirsikkapuustot saavat kaupungin viettämään Cherry Blossom Festivalia joka kevät reilun viikon ajan. Silloin kansa suuntaa Jefferson Memorialin ja Mallin välissä olevan Tidal Basinin (lätäkkö kun lätäkkö) ympärille, ihan vaan parveilemaan, juomaan törkyhintaista kirsikkalimonadia ja syömään festariruokaa. Ja jotkut juoksevat kisaakin. Kalja-alueitakin on, mutta mittasuhteiltaan huomattavasti pienempiä kuin suomalaisissa vastaavissa tapahtumissa. Ja väkeä oli riittämiin sunnuntainakin, kun päätimme rohkaistua sekaan... 
Aurinko paistoi lopulta lähes pilvettömältä taivaalta, vaikka edellisinä päivinä, ja seuraavina päivinäkin sääolosuhteissa tapahtui yhtä monta suunnanmuutosta kuin jääkiekkoselostaja saa mahtumaan yhteen lauseeseen.
Elokuvamaisemia saatiin siis taas ihailla, joskin elokuvissa tämän lätäkön rannalta on kerätty kansa pois ja joku suuren luokan poliitikko tapaa salaisen tietolähteensä Salaisen palvelun miesten vahtiessa mikrofonit korvissaan etäältä.