
Paikkakunnalla kulkee huhuja sitkeästä flunssasta joka tulee ja menee. Joopa joo, sellaisiahan ne virukset ovat. Tosiasiassa kuitenkin meidänkin huushollissa on koettu samankaltainen ilmiö, nimittäin Liljalla vaikuttaa olevan joka kolmas päivä uudelleen alkava flunssa. Ja lopulta taas Niilokin on kipeä, minkä olisi voinut ennustaa edellisistä öistä, jolloin poika tunnin välein itkenyt painajaisunia tai on istunut sängyssä klo 2.30 huutamassa ettei hän halua enää nukkua. Sisällä sitten puuhataan. Rautatien rakentaminen usein osoittautuu turhauttavaksi sekä äidille että Niilolle kun Lilja-jättiläinen pyyhkäisee tornadon lailla kaupungin yli ja kylvää kauhua ja tuhoa jäljessään. Eteisen uudelleenjärjestelyyn molemmat osallistuvat innolla, kun äiti hetkeksi kääntää huomionsa muualle.

Jossain välissä julistauduttiin terveeksi (päivän se kesti) ja käytiin lopulta kaupassa ostamassa pumppu (sekä vaunujen että auton eturengas vapauttavat ilmaa, estoitta), ja samantien kevätauringon häikäisemälle Niilolle sopivat auinkolasit (vauvakokoiset näyttivät aika ahdistavalta pojan päässä). Niilo huolehti, että ilmaa pumpattiin myös pensaisiin, nurmikkoon, portaisiin, Liljan korvaan ja äidin hiuksiin. Äitihän oli kontallaan nurmikolla etsimässä venttiilin korkkia, jota Niilo hetkeä aiemmin oli tutkinut; kun kysyin missä Niilo viimeksi sen kanssa seisoi, kertoi hän, että "Minä kävelin sen kanssa ympäriinsä." Pointsit rehellisyydestä.

Ja lopuksi taiteellinen otos, joka tosiasiassa on naapurissa asuvan 8 vuotiaan tytön sormien välistä sattumalta tallentunut kuva Liljasta, kärsivän näköisenä, köytettynä vaunuihin kun muut lapset kirmaavat mutaisella nurmikolla.
7 kommenttia:
Sama peli täällä. Lapset (ja me myös) ovat meilläkin olleet enemmän ja vähemmän kipeinä koko helmikuun. Mutta miksi pitämään kaikki hyvä itsellä: olemme lainanneet nuhaneniä mummolle ja vaarille, jotka myöskin ovat nyt kipeinä. Nyt vielä pidämme peukkuja, että saamme jaettua tämän hyvän myös synttärivieraille viikon kuluttua. Kaunis talvisää ja hiihtäminen on muutenkin aivan yliarvostettua.
Lilja-parka on todella murheen murtaman näköinen. Voi pientä.
Joopa joo, samaiset synttärit mielessäni, mutta täkäläisessä postissa jonottaminen kipeiden lasten kanssa on vihoviimeinen ajanviete, joten lasten parantumista (mm. sen vuoksi...) odotellessa istumme vaan sisällä ja katselemme ikkunasta kuinka keväisempi sää alkaa houkutella naapurin lapsia kadulle leikkimään...
Onneksi on Skype keksitty... Samalla saa nähdä teitä ja erityisesti kummityttöä (jota on ikävä).
No Lillistähän isona tulee sisustusarkkitehti, näköjään...
Kyllä se on tainnut vielä toistaiseksi olla tuo Niilo, joka on se Grande Suunnittelija, tuoreimpia teoksiaan on mm. huoneen koristelu vaipoilla ja nessuilla päiväunien aikana. Lilja vaan katsoo palvoen ja ottaa mallia.
nuorna vitsa väännettävä...
Juu ja nämä molemmat hurmaavat lapsoset olisivat olleet mitä toivotuimpia vieraita muorin synttäreillä (85 vee) - vaan kortti tuli toimitetuksi - ja hauskaa meillä oli - laivalla piknikillä
No sitten seuraavilla tai sitä seuraavilla... siis synttäreitähän tulee joka vuosi - eiks joo? Meille kaikille...
Lähetä kommentti