Kyllä meidän Lilli tietää mitä tehdään, kun nenän eteen tuodaan kakku palavin kynttilöin. Siitä otetaan haukku! Suoraan, kynttilöitä sammuttamatta. Ai ei vai? Äiti sanoo että "Ei, ei noin!"
AI NIIN, äiti sanoo aina että "Lusikalla, Lilja."
No saihan sitä kakkua, lopultakin. Amerikkahymy on valkoinen, vaikka joskus se voi johtua siitä että suu on täynnä juustokakkua.
Kaksivuotissynttäreillä lahjojen ilmaantuminen on hämmentävä yllätys, jolle kestää hetki lämmetä, mutta onneksi on isoveli joka on innokas auttamaan lahjojen avaamisessa. Kyllä se pikkusiskokin sitten ymmärsi lopulta jutun juonen. Nää paperit revitään!
Ja tämä pieni pötkylä, jolle kaksi vuotta sitten vaihdettiin tulitikkuaskin kokoisia vaippoja, istuu nyt ylpeänä kolmipyöräisensä päällä, kuljettaa onnellisena upouusissa nukenrattaissa tyllihameeseen puettua ihanaa nallea ympäri huushollia ja tarjoaa sille välillä vettä omasta mukistaan. Se sanoo "Bye bye" ja vilkuttaa. Se saa raivokkaan kohtauksen sätkyttäen ja rääkyen naama punaisena, kun se ei saa juosta vapaasti ihmistungoksessa Air and Space -museon käytävillä. Se istuu ruokapöydässä ja nostaa nokkamukiaan "Pikkii! Pikkii! (Kippis!), sekä nostaa tyhjän lautasen ylösalaisin ja sanoo "Lisää!" Se työntää kiukuspäissään syöttötuolinsa kahden huoneen läpi talon toiseen päähän, jos se ei saa kiivetä seisomaan pöydälle. Se tulee syliin, ottaa kaulasta kiinni ja pussaa. Se on se Kirkonkylän Villi Lilli.
