Tänä vuonna Niilo halusi olla noita (vaikka aivan ensin hän olisi halunnut pukeutua viime vuoden elefanttiasuun, mutta sitten Halloweenin noitateema vei mukanaan), mutta koska noitakostyymin kokoaminen olisi ollut vaivalloisempaa niin Vampyyrikreivi (ref. Hui Kauhistus, M. Kunnas) oli varsin mainio vaihtoehto -varsinkin kun äiti löysi asun tarjouksesta!
Varsinaisen Halloweenin aattona kaikki Niilon leikkikoulukaverit saapuivat koululle asuissaan ja saatiin ihastella ihan päivänvalossa lajien kirjoa. Mm. ankka, sammakko, panda, prinsessa, kissa, koira, keiju ja opettajanoita (jolla muuten ihan omat hiukset tuossa valtoimenaan) kulkivat pihalla paraatissa ja vanhemmat parveilivat ympärillä ottamassa valokuvia. Hauskaa sinänsä että asusta on iloa enemmänkin kuin vain illan karkinkerjuuretken ajaksi.
Karkinkerjuulle lähdettiin samaa matkaa naapurin Max-pojan kanssa, joka oli pukeutunut idolikseen Tuomas Veturiksi. Lilja vaappui ensi metrit vauhdissa mukana lehmäasussaan, mutta sateen alettua siirtyi arvioimaan tapahtumia kantorinkasta.
Pihojen koristeet olivat parhaimmillaan silkkaa erikoistehostenäyttelyä. Kiehuva ja höyryävä noidan pata oli pikkunäpertelyä naapurin maassa värähtelevän irtirepäistyn verisen ihmisenpään ja itsekseen eteenpäin raahautuvan kädentyngän rinnalla. Äänitehosteet huokailivat ja ulisivat puskista. Lapsethan siellä kiertävät, mutta kyllä taisi osa tehosteista olla ihan niitä perheiden isompia lapsia (isiä ja äitejä) varten. Huomattavaa oli se, että lähes puolet kadun aikuisista oli myös pukeutunut, omaksi tai lasten iloksi.
Illan päätyttyä jaettiin saalis tasapuolisesti, Lilja sai keksin, Niilo rusinoita ja pari tikkaria sekä pari hedelmäkarkkia ja isä ja äiti paaaaaljon paaaljon suklaapatukoita, loput pistettiin kiertoon, tarjottavaksi meidän ovikelloa soitteleville keppostelijoille.
Tänä vuonna Niilo halusi olla noita (vaikka aivan ensin hän olisi halunnut pukeutua viime vuoden elefanttiasuun, mutta sitten Halloweenin noitateema vei mukanaan), mutta koska noitakostyymin kokoaminen olisi ollut vaivalloisempaa niin Vampyyrikreivi (ref. Hui Kauhistus, M. Kunnas) oli varsin mainio vaihtoehto -varsinkin kun äiti löysi asun tarjouksesta!
Varsinaisen Halloweenin aattona kaikki Niilon leikkikoulukaverit saapuivat koululle asuissaan ja saatiin ihastella ihan päivänvalossa lajien kirjoa. Mm. ankka, sammakko, panda, prinsessa, kissa, koira, keiju ja opettajanoita (jolla muuten ihan omat hiukset tuossa valtoimenaan) kulkivat pihalla paraatissa ja vanhemmat parveilivat ympärillä ottamassa valokuvia. Hauskaa sinänsä että asusta on iloa enemmänkin kuin vain illan karkinkerjuuretken ajaksi.
Karkinkerjuulle lähdettiin samaa matkaa naapurin Max-pojan kanssa, joka oli pukeutunut idolikseen Tuomas Veturiksi. Lilja vaappui ensi metrit vauhdissa mukana lehmäasussaan, mutta sateen alettua siirtyi arvioimaan tapahtumia kantorinkasta.
Pihojen koristeet olivat parhaimmillaan silkkaa erikoistehostenäyttelyä. Kiehuva ja höyryävä noidan pata oli pikkunäpertelyä naapurin maassa värähtelevän irtirepäistyn verisen ihmisenpään ja itsekseen eteenpäin raahautuvan kädentyngän rinnalla. Äänitehosteet huokailivat ja ulisivat puskista. Lapsethan siellä kiertävät, mutta kyllä taisi osa tehosteista olla ihan niitä perheiden isompia lapsia (isiä ja äitejä) varten. Huomattavaa oli se, että lähes puolet kadun aikuisista oli myös pukeutunut, omaksi tai lasten iloksi.
Illan päätyttyä jaettiin saalis tasapuolisesti, Lilja sai keksin, Niilo rusinoita ja pari tikkaria sekä pari hedelmäkarkkia ja isä ja äiti paaaaaljon paaaljon suklaapatukoita, loput pistettiin kiertoon, tarjottavaksi meidän ovikelloa soitteleville keppostelijoille.
