Rilli-Lilli aka The Nutty Professor

Kehitys toukka-asteelta American Girliksi oli huima, mutta..

...nyt siitä on tullut pikkuinen villi Rilli-Lilli joka paiskoo rillit lattiaan ja talloo päälle, jos asiain laita ei miellytä pikku professoria.

Perheen päivittäinen viihdyke näinä päivinä on etsiä Liljan silmälaseja. Onneksihan lattioilla ei ole muuten yhtään mitään tavaroita. WC-pöntön mahdollisuutta rillien hautapaikkana ei voi sulkea pois, vaikka toistaiseksi sinne on päätynyt vain jotain vähemmän tärkeitä esineitä.

 

Maaseutumatkailua

Lähdimme metsästämään mustapukuisia ja pitkäpartaisia miehiä hevoskärryissään, jonka piti oleman tavallinen näky amishien ja mennonniittien asuinalueilla Pennsylvaniassa. Löysimme matkaoppaan suositteleman Amish Farmin, joka oli esittelemästään vaatimattoman elämäntavan kulttuuristaan huolimatta ehta turistirysä heti huvipuiston ja Targetin (perheenäidin perustarvikekauppa) vieressä. Farmilla oli kylläkin lapsenmielisille mukavia asioita kuten feikkilehmä jonka utareista sai halukkaat tirautella vettä sankoon, sekä erilaisia kotieläimiä -vuohia, kanoja, lampaita, possuja... Näin kyllä yhden takkupartaisen miehen ajavan turisteilla lastattua hevoskärryä. Vaikka mielikuvissa välkkyneet kuvat idyllisestä maaseudusta ja sen rauhaa rakastavista asukkaista eivät tulleet tällä reissulla vastaan, ja läheisin kontakti amisheihin on edelleenkin se Giantin kylmätiskissä tarjolla oleva amish-kanan rintapalapaketti, oli reissussa muita aitoja kokemuksia.  
Pidättäydyimme sinnikkäästi navigaattorin inttämisestä huolimatta pikkuteillä ja uskomme kyllä ajaneemme aivan aitojen, tavallisten amerikkalaisten pikkukaupunkien raiteilla -kokemus, josta ei ole tietoakaan Bethesdan rikkaiden ja vielä rikkaampien ihmisten asuttamilla lähiöteillä. Ajelimme perusketjuravintoloiden ohi ja odotimme sitä oikeaa. Odotus kannatti. 50-luvun alkuperäisessä asussaan asiakkaita palveleva Lee's diner tarjosi kulahtaneiden muovipenkkien ja himmenneiden peltisten keittiökalusteiden tunnelmaa sekä ystävällistä palvelua ja hyvää perusruokaa.
Nälän tainnuttua jatkui matka sumun verhoamien maissipeltojen halki vuoristoradan lailla ylös ja alas mutkittelevilla pikkuteillä, joiden yli loikkivat peurat olivat pikantti lisämauste, tai varteenotettava riski kotimatkalle. Mukava retki kaiken kaikkiaan. Ehkä vielä suuntaamme uudemman kerran alueelle, sillä liikennemerkit alueella varoittivat hevoskärryistä liikenteessä ja luulisi niitä sitten siellä oikeasti olevankin -edes peuravaroitusmerkkiä en nähnyt, vaikka peuran näinkin loikkimassa tien yli.

Kesää siellä ja täällä

Alkuperäisen suunnitelman mukaan meillä oli lennot Suomen kesään 3. heinäkuuta, mutta 7 tunnin lentokenttähengailun uuvuttamana palasimme kotikadulle vielä yhdeksi yöksi. Amerikan Yhdysvaltojen kansallispäivä 4. heinäkuuta valkeni kirkkaana ja kadulla oli lapsia pyörineen sinivalkopunaisin koristein tuunattuina. Ennen seuraavaa yritystä päästä lennolle Suomeen kulutimme aikaa menemällä kadulle ja Niilo tietysti pyöränsä kanssa myös. Niinpä meitä valistettiin, että aivan tuota pikaa alkaa lasten kansallispäivän pyöräparaati viereisellä kadulla Bulls Runilla. Vailla odotuksia ja käsitystä mitä tuleman piti, suuntasimme massan mukana paraatipaikalle jossa myös nämä suomalaislapset saivat kannettavakseen pienet liput. Vanhempansa eivät osallistuneet käsi sydämellä lausuttuun valaaan ennen juhlallisuuksien alkua, mutta uskoisin ettei kukaan kiinnittänyt asiaan kummemmin huomiota.. ja sielläpä sitten pyörimme juhlahumussa mukana viimeiset hetket ennen pakkautumista matkavarusteisiin ja lähtöä lentokenttäpäivän numero 2 viettoon. Onneksi tällä erää lento sujui suunnitelmien mukaisesti ja ylen uupuneina saavuimme Suomen kesään.
Niilo Nauvossa, kerrankin pääsee taas ihan merenrantaan pluttaamaan... Ai ai, oli se Suomen kesä herkkuineen niin ihana!
Lilja oli ensimmäistä kertaa elämässään saunassa ja sen jälkeen ensimmäistä kertaa meressä uimassa. Voi miten kivaa oli, kummatkin!
Mustikkametsässä. Jotain aivan toista luokkaa kuin Chileläiset pensasmustikat... jo pelkästään se, että mustikkapöheikköjen vieressä kulki muurahaisten kuhiseva valtatie, teki mustikoista paljon paljon maukkaampia.
Suomi-neito on Suomi-neito. Ja se saa muuten silmälasit muutamien viikkojen päästä. 

Saa nähdä miten Amerikkalaisten ulkonäkökeskeinen ja silmälasivastainen kulttuuri sopeutuu Lilli-pienen laseihin, tulleeko kohdelluksi aivan tomppelina vaiko kenties tulevana Nobel-nerona? Joka tapauksessa Suomen matkan yksi mukavia anteja oli se, että nyt tämä olo täällä tuntuu oikeastaan ihan mukavalta taas -kun tietää että siellä se Suomi pysyy paikoillaan sillä välin kun me kokeilemme tätä erilaista elämää vähän aikaa. Ja sitä paitsi, täällähän meidän arki helppoudessaan nyt on. Suomen-loman hullunmylly kävi koville meille kaikille, tekee hyvää nähdä lapset nyt rauhallisina tutussa ympäristössä, täällä kotona. Bethesdassa... Pahoitteluni, Suomi. Tällä kertaa näin päin. Tästä huolimatta ei ole mitään epäilystä, ettemmekö palautuisi sitten aikanaan ensi vuonna pysyvästi Suomeen, niinkuin suunniteltua. Suomi-neito on Suomi-neito.